Aloitin työni pappina 30.5. 1979 – eli yli 44 vuotta sitten – Kaakkois-Suomessa pienessä Suomenniemen srk:ssa. Se oli vain 4½ kk:n kirkkoherranviransijaisuus ennen lokakuun 15. päivänä tapahtunutta varusmiespalvelukseen astumista. Kirkkoherraksi Suomenniemelle tuli sitten Kalannin entisen kirkkoherran poika, täkäläisten tuntema Heikki Palmu.
Vapauduin varusmiespalveluksesta kesän 1980 alussa ja menin nuorisopapiksi Keski-Suomeen Joutsaan. Siellä tutustuin ja ystävystyin välittömästi kanttori Sakari Nenosen kanssa. Meillä ilmeni yhteinen kiinnostuksen kohde: vanhat kirkkorakennukset.
Jo elokuun lopussa samana vuonna päätimme tehdä kahden päivän kirkkoretken Lounais-Suomeen, mikä oli minulle ennestään täysin tuntematonta seutua. Yövyimme Lappi TL:ssä kanttorin tutun luona. Matka tehtiin minun ensimmäisellä autollani, Uudessakaupungissa valmistetulla tummanruskealla Saab 96:lla, rekisterinumerolla RAX-452.
Kävimme kahden päivän aikana noin 40 kirkossa, mukaan lukien Kalannin, Uudenkaupungin ja Pyhämaan kirkot. Pyhämaassa jotain sykähti sisimmässäni: voiko olla näin ihanaa paikkaa olemassakaan, näin ihanaa kirkkomiljöötä? Voi, jos pääsisi tänne joskus papiksi! Olen aina – yhdellä poikkeuksella – hakeutunut papiksi mahdollisimman pieniin paikkoihin, sillä rakastan hiljaisuutta, ihmisläheisyyttä ja kodikkuutta.
Tämän kirkkomatkan aikana tapahtui perhepiirissä merkittävä tapaus: tulin isäksi – tietämättä, sillä silloin ei ollut kännyköitä. Tiesin toki, että vaimoni odotti esikoistamme, mutta en sitä, että syntyminen tapahtuisi juuri näiden kahden päivän aikana – etuajassa. Kirkkoretkestä tuli jälkeen päin kalabaliikkia, mutta se johtui lähinnä muusta kuin pojan syntymisestä sen aikana. Se on kuitenkin eri tarina se, ja liittyi tapahtumaketjuun, jonka vaikutukset ulottuivat koko myöhempään elämään.
Nämä tapahtumat – pitkä ja monivaiheinen tapahtumasarja – mahdollistivat sen, että pääsin toteuttamaan vuoden 1980 kirkkoretken haaveeni papiksi tulemisesta Pyhämaahan. Se tapahtui keväällä 2001, kun tulin valituksi Pyhämaan kirkkoherraksi. Ja siihenkin liittyy eräs merkityksellinen ja aivan ihmeellinen asia, joka tosin paljastui vasta pienen ajan päästä.
Aika Pyhämaan pappina – yli 22 vuotta – on ollut ihanaa aikaa. Kohta se loppuu, ja uusi henkilö astuu työtäni jatkamaan. Näin sen pitääkin mennä. Tunnen syvää kiitollisuutta ja ihmettelen Taivaan Isän johdatusta. Olen saanut lahjaksi rikassisältöisen elämän. Vaikeaakin on välillä ollut, mutta Taivaan Isä on auttanut. Pyhämaassa olen oppinut rukoilemaan – joka tilanteessa. Kiitos pyhämaalaisille, että otitte omaksenne ja piditte hyvänä sekä – Taivaan Isälle.
PS. Äitini ensimmäinen esimies Lappeenrannan kirkkoherranvirastossa oli khra Kaiku Kallio – kotoisin Pyhämaasta.
Juhani Kapiainen
Pyhämaan pappi – vielä hetken