Karjurockin portit aukesivat festivaalin viimeisenä päivänä kello 14.30, ja jo kolmelta lavalle nousi Eini . Väkeä alkoi lavan edustalle kertyä, kun tunnetut kappaleet lähtivät soimaan. Sulle tuli faksi sai yleisön jo hieman laulamaan mukana.
– Saakeli, minä en koskaan tiennyt kuinka suosittu tästä tulee, päivittelee Eini lavalla. Myös monet muut menevät kappaleet, kuten Einin versio kappaleesta Sukkula Venukseen , herättelevät yleisöä festivaalitunnelmaan.
Paikalla on paljon kokenutta festariyleisöä ympäri Suomen. Tunnelma on päivästä noususuuntainen, kun ihmiset hakevat ruokaa ja juomaa lavan läheisyydessä sijaitsevista kojuista ja baaritiskeistä.
– Oikein iloisilla tunnelmilla olen, tuli tällainen yllätyskäynti, toteaa helsinkiläinen Maria Rahikainen.
Rahikaisen kädessä on rannekkeita useilta festareilta. Karjurockissa hän on kertaalleen vuosia aiemmin käynyt.
– Tämä Eini kiinnosti kyllä kovasti, Rahikainen toteaa.
Vähitellen paikalla alkaa näkyä myös festariasuista kansaa. Jeesus-asussa paikalle saapui turkulainen Santtu Mäkitalo , joka käy silloin tällöin festareilla.
– Ihan päällikkö, toimiva ratkaisu, hän kommentoi festivaalin uudistuneita järjestelyjä.
Myös raisiolainen Julia Mäkinen on pitänyt festivaalista. Hänellä on selkeä näkemys siitä, keiden keikkaa aikoo katsoa.
– Klamydia ja Stratovarius, hän toteaa.
Kaikki eivät suinkaan ole paikalla vain festivaalitunnelman vuoksi, vaan osa tulee paikalle seuraamaan konsertteja. Näin tekivät Eino Haikonen ja Jesper Varjo .
– Neon 2 tultiin kuuntelemaan, Varjo kertoo.
Tapahtuma saa kehuja Haikoselta ja Varjolta, jotka eivät koko yötä aio töiden vuoksi alueella viettää.
– Saa olla positiivisesti yllättynyt, Haikonen toteaa.
Festivaalialueen välittömässä läheisyydessä on leirintäalue, jossa moni viettää aikaansa asuntoautojen- ja vaunujen edustalla grillaten ja nautiskellen. Laulavatpa jotkut myös karaokea. Yksi tunnelmasta nauttivista on turkulainen, Pikku-Joniksi humoristisesti esittäytyvä mies.
– Minä tykkään. Nämä ovat minun mielestäni parhaat festarit, hyvä meininki, hyvä henki, aina on tervetullut olo, mies kertoo. Hänelle festivaalitunnelma on ensisijainen.
– Järjestely oli hyvä, homma toimi, hän toteaa.
Pikku-Kariksi puolestaan esittäytyvä mies on hänkin pitänyt festivaalista. Hän haluaa antaa elämänohjeen.
– Miehellä pitää olla sen verran velkaa, että omaiset ovat surullisia, kun lähtö tulee, hän sanoo vitsikkäästi.
