– Uudenkaupungin rauhan aikoihin Myllymäellä oli yhdeksän myllyä, kertoo oppaana toiminut Raija Herrala-Nurmi . Jonkin, jokseenkin epävarman tiedon mukaan 1750-luvulla mäelle olisi pystytetty jo 16 tuulimyllyä.
Vanhin myllytyyppi on konttimylly. Konttimylly vaatii myllyistä suurimman työn, sillä koko mylly tulee kääntää tuulen suuntaan.
Myllymäkeä koristava konttimylly on monelle kaupunkilaiselle erityisen tuttu, etenkin nuoruuden ajanviettopaikkana. Myllyn alle pääsee nimittäin istumaan, tai vaikkapa suojaan sateelta.
Konttimyllyn sisustaa koristavatkin kaiverrukset ja merkinnät monien vuosikymmenten varrelta. Konttimylly on Myllymäen ainoa uusikaupunkilainen mylly. Kyseisen konttimyllyn historia kenties kuvastaa niitä virvokkeita, joita moni myllyn suojissa lienee nauttinut.
– Tämä on alun perin sijainnut Itäpuistossa, sieltä se siirrettiin Ruokolanlahden toiselle puolelle viinapolttimoa varten, Herrala-Nurmi kertoo. Myllyssä jauhettiin viljan sijaan aktiivihiiltä, jota viinan suodattamiseen käytetään. Tästä syystä mylly on sisältä musta.
Ajan myötä myllyt kehittyivät, ja harakkamyllyn kohdalla riittää jo pelkästään myllyn yläosan siirtäminen. Myllymäen harakkamylly on raumalaista alkuperää. Mamsellimylly puolestaan on Pyhämaasta paikalle aikanaan tuotu.
Myllymäkeä ryhdyttiin ehostamaan ensimmäisen kerran Johan Gustaf Nordströmin toimesta 1930-luvun lopulta alkaen. Siitä alkoi pitkä taival. Suunniteltiinpa paikalle aikanaan myös Uudenkaupungin museo rakennettavan.
Talvi- ja jatkosota löivät kapuloita rattaisiin ja söivät resursseja, ja Nordströmin 1930-luvulla Myllymäen kunnostukseen lahjoittamat osakkeet menettivät arvonsa. Ehostustyö saatiin kuitenkin lopulta tehtyä.
Jotain projektin mittakaavasta kertoo se, että mäen alue oli kuivaa kalliota, johon multa istutuksia varten haettiin läheiseltä pellolta.
Sen jälkeen on ollut kausia, jolloin paikka oli pitkään käytännössä hoitamaton.
– Tässä oli pari vuosikymmentä, kun oli aika vähällä hoidolla, kertoo Herrala-Nurmi.
Hoidon tarve huomattiin jälleen viime vuosina. Vuonna 2017, Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlana ja Uudenkaupungin täyttäessä 400 vuotta päätettiin Myllymäelle tehdä sinivalkoinen kukkaistutus.
– Se joutui ilkivallan kohteeksi. Oli kaikenlaista epäjärjestystä, ja huomattiin, että täytyy alkaa kohentaa, hän mainitsee.
Kohennustyöt alkoivat vuonna 2018, jolloin alueelle tuotiin siellä alun perin kasvaneita perennoita. Myllyjä kunnostettiin entiseen uskoon, ja maastoa hoidettiin. Parantelu tuotti hedelmää.
– Täällä alkoi itsestään kasvaa alkuperäisiä kasveja maassa olleista siemenistä, Herrala-Nurmi kertoo.
Myllymäki onkin alun perin ja osin nykyäänkin toiminut arboretumina, jonne on tuotu lukuisia eri kasveja. Tarkkasilmäinen huomaa esimerkiksi, että Mältintiellä Myllymäen reunaa koristavat koivut ja lehtikuuset ovat kukin eri lajia.
– Tähän tien varteen istutettiin kymmenen eri koivulajia. Niitä on tuotu Turun yliopiston kasvitieteellisestä puutarhasta, Herrala-Nurmi toteaa.
– Valitettavasti tämä pääsi aika lailla villiintymään, kasveja on kadonnut ja nimikylttejä on hyvin vähän, hän kertoo kasviston kunnosta.
Suomalaisuuden merkkihenkilö
Johan Gustaf Nordström tunnetaan Uudessakaupungissa pitkälti Myllymäen ehostajana ja avokätisenä taloudellisena toimijana. Hän teki kuitenkin paljon muutakin, ja omisti suuren osan elämästään suomalaisuuden, ajan termein fennomaanisen aatteen tukemiseen ja edistämiseen.
Nordström syntyi Uudessakaupungissa vuonna 1865. Synnyinmaisemistaan hän kertoi Uudenkaupungin Sanomien toimittajalle syyskuussa vuonna 1938 näin:
– Tämän Myllymäen tunnen lähes 70 vuoden ajalta. Olen tämän mäen liepeillä syntynyt ja lapsuuteni viettänyt. Kun kävin koulua, kuljin tämän mäen yli neljä kertaa päivässä. Mäessä oli silloin tosin kuusi tuulimyllyä, mutta se oli muuten autio ja kolkko.
14-vuotiaana, vuonna 1879, Nordström lähti kahdeksi vuodeksi merille. Sen jälkeen tie vei kauppa-apulaiseksi Raumalle, jossa Nordström työskenteli seitsemän vuotta. Raumalla kauppias tarjosi Nordströmille mahdollisuutta ostaa kaupan itselleen, mutta hän ei tarjoukseen tarttunut. Mies muutti Turkuun.
– Turussa hän pääsi tutustumaan kansainväliseen kauppaan, kertoo Myllymäellä opastettua kierrosta pitänyt Raija Herrala-Nurmi .
Ruotsi oli pitkään kulttuurin ja liike-elämän pääkieli Suomessa, ja Turussa Nordström oppikin puhumaan ruotsia. Vain 27-vuotiaana Nordströmiä pyydettiin ryhtymään Maamiesten Kauppa Oy:n johtajaksi, ja siihen tilaisuuteen hän tarttuikin. Hän johti yhtiötä 35 vuoden ajan.
Sen lisäksi Nordström perusti ja johti lukuisia suomenkielisiä ja suomenmielisiä yhdistyksiä.
– Nordström oli kielipolitiikassa mukana. Hän oli perustamassa Turun Suomalaista säästöpankkia ja Turun Kansallista kirjakauppaa, Herrala-Nurmi kertoo.
Nordström oli mukana perustamassa Turun Suomalaista Yliopistoseuraa ja toimi siinä merkittävänä rahoittajana. Seuran toiminnan myötä Turkuun saatiin suomenkielinen yliopisto.
Sen lisäksi hän toimi muun muassa Turun Suomalaisen Teatterin vankkana tukijana, Keskuskauppakamarin jäsenenä, Turun Tukkukauppiasyhdistyksen puheenjohtajana, Suomalaisen liikesivistysrahaston hallituksessa, Turun Liikemiesyhdistyksen perustajajäsenenä, Turun rotaryklubin presidenttinä ja perustajajäsenenä ja Kauppalehti Oy:n hallintoneuvostossa.
Nordström itse totesi pyrkivänsä edistämään suomalaista liike-elämää ja kulttuuria. Vaikka hän vaikutti Turussa, ei Uusikaupunki hänen mielestään unohtunut. Etenkin Myllymäki jäi mieleen.
– Kun sitten vuosikymmenien kuluessa kotikaupungissa käydessäni kävin täällä, oli mäki aina autioina. Tuulimyllytkin olivat poissa. Silloin minussa lähes 70-vuotiaana, heräsi halu luoda tänne jotakin kaunista. Hankittiin sitten nämä tuulimyllyt ja nyt on täällä muutaman vuoden ajan oltu hiljaisessa toimessa ja jotakin on täällä aikaansaatukin, Nordström kertoi vuonna 1938.
