Jos jonnekin ulkomaille kesällä lähdettiin, niin sitten Ruotsiin, Hallstahammariin. Siellä asuivat sukulaiset, jotka olivat lähteneet töiden perässä Ruotsiin, kuten kymmenettuhannet muutkin suomalaiset 1960- ja 70-luvuilla. Hallstahammarissa asui niin paljon suomalaisia, että kaupassa pärjäsi hyvin suomen kielellä. Mutta yksi sana piti osata ruotsiksi: chokladbollar. Mitään niin hyvää ei saanut Suomesta.
Nämä lapsuuden kesät muistuivat mieleen korona-aikana, kun kotimaan matkailu vilkastui. Tuntui hyvältä palata siihen, että kotimaan matkailu riittää. Syyllisyys ilmastonmuutoksestakin helpottui. Kukaan ei enää kysellyt, lähdetkö ulkomaille lomalla. Suomi on yhä mahtava matkailumaa. Sopu-teltan sijaan nyt seikkailut koetaan hotelliaamiaisella, kun tarjolla onkin levää pekonin rinnalla tai airbnb-majoituksessa, josta ei voi koskaan tietää, mitä on odotettavissa.
Suomalaiset kaupungit ja kunnat muistuttavat turvallisesti toisiaan. Joka puolella on samannäköisiä taloja, leikkipuistoihin on hankittu samanlaiset keinut, keskustaan rakennettu kävely- tai pihakatu, kotiseutumuseoissa on samanlaisia esineitä, kirppareilla vanhoja ryijyjä ja Arabian kahvikuppeja, kauppakeskuksissa on samat Tokmannit, Tigerit, KappAhlit ja H&M:t. Siksi joka kerta yllättyy iloisesti, kun löytää jotain erilaista. Forssassa yllätys oli vohvelikahvila, jossa soi arabialainen musiikki ja pöydissä oli kahvikuppeihin somistettuja kukka-asetelmia.
Jos joku paikka muistuttaakin toista, on se silti hengeltään erilainen. Tammisaaren uuden Chappe-museon on suunnitellut sama arkkitehtitoimisto kuin Turun pääkirjaston laajennuksen. Vaikka rakennukset koko seinän kokoisine ikkunoineen ovat sukulaisia keskenään, ikkunoista avautuva maisema on erilainen. Chappen isoista ikkunoista on salpaavan kauniita maisemia Tammisaaren puutalokortteleihin. Turun pääkirjaston ikkunoistakin näkyy puutaloja, mutta ei enää niin kauniita.
Tammisaaren viehättävin paikka on kuitenkin Café Gamla Stan. Kahvila sijaitsee vanhassa puutalossa. Kivoja puutalokahviloita on Suomessa paljon, onhan meilläkin Uudessakaupungissa Pakkahuone, Café Aitta ja Café Kukonmäki. Gamla Stanin tenho on sen puutarhaidyllissä ja tunnelmassa. Kahvilan puutarhassa esiintyy joka tiistai trubaduuri. Tunnelma on kuin Allsång på Skansenilla.
Lomaretkillä voi harmikseen huomata senkin, että kun asuu niin kivassa kaupungissa kuin Uusikaupunki, on vaikea löytää mitään ihanampaa. Naantalissa ei paistanut aurinko ja ravintolat eivät olleet enää niin houkuttelevia kuin takavuosina. Meillä Uudessakaupungissa on nyt niin monta hyvää ravintolaa, että helposti muualla pettyy.
Hämeenlinnan Piparkakkutalo tarjosi erinomaista ruokaa, mutta pettymys puski esiin kesäteatterissa. Teatterissa meni se sama Dingo-musikaali, joka ihastutti viime vuonna Rauman kesäteatterissa. Hämeenlinnan kesäteatterissa istuttiin polvet suussa, penkkirivit olivat niin ahtaat. Raumalla taitaakin olla Suomen paras kesäteatterikatsomo.
Hauhon Musiikkijuhlien konsertti Hämeenlinnan kirkossa oli uhkea ja esiintyjät huippuja, mutta kirkko oli vain puolillaan väkeä. Tunnelma jäi vaisuksi. Uudenkaupungin kirkot ovat Crusell-viikolla täynnä innostuneita kuulijoita.
Matkailu avartaa sanotaan, ja se on totta. Muutaman kesäretken jälkeen mieli on kiitollinen ja tyyni. Meillä on meri, kauniit rannat, puistot, puutalokorttelit, hienot kirkot, museot, konsertit ja yhteislauluillat.
Meillä on onni asua yhdessä Suomen ihanimmista kesäkaupungeista.
Teija Uitto