Kesä kuluu monella meistä veden ääressä. Uimarannat täyttyvät rantavesissä viihtyvistä ihmisistä ja vesiliikenne moninkertaistuu. Vesistöjen ympärivuotisilla asukkailla on tottumista ruuhkaan.
Kalat viettävät koko elämänsä pinnan alla. Ne saalistavat ravintonsa vedestä, ja hengittävät siihen liuennutta happea. Moni laji viettää varsinkin ensimmäiset elinvuotensa rantavesissä. Kaloilla riittää saalistajia, joten rantavesissä liikkuvat ihmiset voivat harmittomuudestaan huolimatta tuntua uhkaavilta.
Päiväaktiivisilla kalalajeilla on usein hyvä näkö. Kalojen silmän linssi on pyöreä kalansilmälinssi, mutta saattaa olla, että niiden aivot korjaavat näkymän vastaamaan enemmän meidän näkemäämme.
Kalojen värinäkö vaihtelee eri lajeilla. Sameissa vesissä asuvilla tai yöaktiivisilla lajeilla värinäkö on heikosti kehittynyt, kun taas kirkkaiden vesien kalalajit näkevät kaikki samat värit kuin ihmisetkin ja jopa enemmän. Esimerkiksi kirkkaiden vesien vaelluskala lohella on ultraviolettinäkö.
Näön lisäksi kalat aistivat vedessä kantautuvia ääniä. Vesi on varsin meluisa ympäristö. Äänet liikkuvat vedessä nopeammin ja kauemmas kuin ilmassa. Kalojen pään sisällä sijaitsevat kuuloelimet havaitsevat lähinnä matalia taajuuksia, joilla kenties on enemmän merkitystä niiden kokemusmaailmassa.
Jotkin kalalajit, kuten kotoinen särkemme, tehostavat kuuloelimien toimintaa käyttämällä uimarakkoaan mikrofonina. Kaasun täyttämästä uimarakosta äänet kulkeutuvat pienten luiden kautta sisäkorvan kuuloelimiin. Vilkkaasti rantavedessä puikkelehtiva särkiparvi onkin mieluisaa seuraa muille pienille kaloille. Hyväkuuloisina särjet reagoivat nopeasti erilaisiin uhkaaviin tilanteisiin, ja muut sekaparven kalat ovat paremmassa turvassa.
Kalojen erityinen kylkiviiva-aisti asettuu kuuloaistin ja tuntoaistin välimaastoon. Sen avulla kalat tuntevat veden paineen muutoksia. Käytännössä kylkiviiva-aistia käytetään kuten delfiinit ja lepakot käyttävät kaikuluotausta. Kalat muodostavat sen avulla kokonaiskuvan ympäristöstään. Parvikaloilla kylkiviiva-aisti tuntuu ohjaavan yksilöitä lähes automaattisesti, ja kalaparvien synkronoidun näköiset nopeat käännökset onnistuvat sen avulla.
Maku- ja hajuaisti ovat kaloilla tarpeen ravinnon etsimisessä. Sameiden vesien asukkailla sekä yöaktiivisilla lajeilla nämä aistit ovat erityisen kehittyneitä. Veteen leviävä aurinkorasva, moottoriöljy tai muut vieraat aineet haisevat ja maistuvat kaloille jo matkan päästä.
Kuinka kesäistä vesielämää voi viettää kalaystävällisesti? Vesillä liikkuessa kannattaa noudattaa samaa kunnioitusta kuin aina luonnossa: roskat viedään pois ja liikkuessa aiheutetaan mahdollisimman vähän häiriötä. Monet hyönteismyrkyt ja karkotteet ovat kaloille ja vesieliöille myrkyllisiä. Kalastaessa tärkeintä on pitää kalojen kärsimys mahdollisimman pienenä lopettamalla saaliiksi saadut kalat nopeasti ja asianmukaisesti.
Kuljetaan kohteliaasti kalavesillä.
Teksti: Lily Laine, kuva: Maija Karala