Taivassalo-seuran omistama ja ylläpitämä Viiasten kartano toimi asuinrakennuksena 1960-luvulle saakka, jonka jälkeen rakennuksen kohtalo jäi hiuskarvan varaan. Paikallisen kotiseutumuseon perustamista varten perustettu Taivassalo-seura osti purkukuntoisen rakennuksen vuonna 1961.
– Omistaja meinasi polttopuiksi laittaa, kun rakennuttivat uuden, toteaa museonhoitajana ja oppaana toimiva Anssi Suinila .
Lahjoitusten ja talkootyön avulla museo aukesi yleisölle yhdeksän vuotta myöhemmin, elokuussa 1970. Kartanon tilukset ovat noin 600 vuoden ajan kulkeutuneet perilliseltä toiselle, aina 1370-luvulta saakka. Nykyinen päärakennus valmistui vuonna 1784.
– Yhden kerran ei ollut lähempää perillistä, niin meni serkulle, Suinila kertoo.
Suinilalla on pitkä kokemus museoalalta. Viiasten kartanossa hän on toiminut oppaana vuodesta 1996, ja sitä ennen parisenkymmentä vuotta toisaalla. Hän kertookin museosta ja sen esineistöstä tottuneesti ja asiantuntevalla tavalla.
Kartanoon sisään astuessa huomaa eteistilan, josta oikealla on salihuone. Empire-tyylisessä huoneessa voi nähdä muun muassa O. A .Hornborgi n muotokuvan. Hornborg toimi Taivassalon säästöpankin kamreerina vuosina 1876–1918. Huomio kiinnittyy myös hienoon, juuripähkinäpuiseen pianoon, jonka koskettimet ovat ajan tyylin mukaisesti norsunluuta.
– Vireessähän se ei ole enää 200 vuoteen ollut, naurahtaa Suinila.
Pianon yllä on taulu, joka esittää englantilaista Progress-laivaa. Laivan kapteenina toimi taivassalolainen A. A. Siivonen . Vastaavia tauluja kutsutaan myös kapteenitauluiksi.
– Silloin oli tapana, että paikallinen taiteilija menee satamaan odottamaan laivan saapumista, ja myy maalaamansa teoksen kapteenille, Suinila kertoo.
Viiasten kartanon ja sen asukkaiden pitkästä historiasta kertoo myös eteistilassa oleva näyttely, jossa on nähtävillä lehtileikkeitä, valokuvia ja ansiomerkkejä. Siitä käy siirtyminen kohti kartanon isännän työhuonetta, ruokasalia ja palvelusväen aluetta.
Kartanon yläkerrassakin riittää historiaa kerrakseen, aina kuninkaallisista venäläisiin sotavankeihin. Talon omistaneessa suvussa riitti korkeassa asemassa olevia oppineita ja sotamiehiä. Niinpä peräti kuningas Kustaa IV Aadolf yöpyi kartanon yläkerrassa Suomessa käydessään 1800-luvun alussa.
Heti yläkertaan astuessa huomio kiinnittyy kalastusaiheisiin esineisiin. Näytillä on muuan muassa vanha kalastusvene, sumppu, jossa kalat voitiin säilyttää elävänä aina rantaan asti.
– Taivassalo oli aikanaan silakankalastuksessa johtava kunta. Vieläkin täällä jalostetaan ja pakastetaan kalaa, Suinila kertoo.
Harjoitettiinpa Taivassalossakin tienestien toivossa muitakin töitä.
– Monia ammatteja on, ja yksi niistä on salakuljettaja, Suinila toteaa ja esittelee potkukelkkaa, jota aikanaan on pirtun salakuljetukseen käytetty.
Yläkerrassa on myös huone, jonka asukit eivät olleet yhtä korkea-arvoisia. Jatkosodan aikaan siellä säilytettiin maataloustöissä käytettyjä venäläisiä sotavankeja. Tästä syystä huoneen ovella saattaa yhä nähdä kalterien jäljet.
– Venäläiset sotavangit eivät juurikaan karanneet, sillä olot vankeudessa olivat paremmat kuin kotona, Suinila toteaa.
Yksi huoneista on tehty kansakoulun luokan näköiseksi. Kansakoulu, ja sitä edeltävä kiertokoulu ovat varsin uusia ilmiöitä, Taivassalon ensimmäinen kiertokoulu perustettiin vuonna 1860, ja varsinainen kansakoulu vuonna 1884.
Aivan mutkattomasti ei koulutukseen suhtauduttu.
– Aikanaan käytiin kiistaa kansakoulusta, kun isännät sanoivat, että lapset vain oppivat siellä laiskoiksi, Suinila toteaa.
Yläkerrassa on myös kattava sodan ajan historiaa Taivassalon näkökulmasta esittelevä näyttely, jossa perehdytään muun muassa lottien ja tavallisten sotamiesten elämään ja kohtaloihin. Näytillä on sota-ajan esineistöä, puhdetöitä, hylsyjä ja lelujakin.
Museo on avoinna kesäaikaan tiistaista sunnuntaihin kello 12–16.
