Pitkän hiekkatien, jota ympäröivät metsä ja meri, päästä avautuu tallinäkymä tarhoineen. Lokalahdella sijaitsevan Kantolan Ratsutallin punaisen tallirakennuksen käytävällä seisoo kengityksessä 24-vuotias poni, nimeltään Lisi. Lisin jalkojen äärellä touhuaa, pienen apulaisterrierin lisäksi, hevosalan konkari Anu Teinilä , joka valmistui kengityssepäksi Ypäjän Hevosopistolta vuonna 2015.
– Isäni Mauri Heinone n kengitti aiemmin kaikki omat hevosemme, joten siihen tottui, että aina löytyy kengittäjä, eikä tarvitse yhden irtokengän takia erikseen tilata tekijää paikalle, kertaa Teinilä.
Päätökseen vaikutti käytännöllisyyden lisäksi taloudellinenkin puoli. Yritys Ratsuvalmennus Anu Teinilä perustettiin maaliskuussa vuonna 2013 ja sen tarkoituksena oli tarjota ratsastustunteja. Perustamista seuranneena talvena asiakkaat peruivat tuntejaan huonojen kelien vuoksi, jolloin tulot jäivät epäsäännöllisiksi.
– Silloin oli pakko miettiä, mistä saisi säännöllisemmät tulot, Teinilä muistelee.
Ensin oli ajatuksena vain kengittää omat hevoset. Kengittäjän työ oli kuitenkin Teinilän mielestä niin kivaa, että hän halusi omien hevostensa lisäksi kengittää myös muita.
Työn ergonomia ei ole hyvä, sillä jalat rasittuvat, kun kannattelee omaa kehoa ja hevosen jalkaa. Kädet taas rasittuvat jatkuvista koukistusliikkeistä.
– Pidän kuitenkin fyysisestä työstä ja käsillä tekemisestä, ja tässä nämä asiat yhdistyvät. Tärkeää on pitää keskivartalo tiukkana ja selkä suorana kengittäessä. Lisäksi oman kehon huolto, liikkuvuus- ja venyttelyharjoitteet ovat erittäin tärkeitä, Teinilä luettelee.
Hevoset kengitetään useimmiten siksi, jotta kavio ei pääsisi kulumaan liiaksi, ja talvella kenkiin asennettavat hokit huolehtivat, ettei hevonen pääse liukastumaan jäällä. Kengityksellä voidaan myös muun muassa korjata hevosen jalkojen asentovirheitä, ja usein sairaskengitys on osa hevosen kuntoutusta sairastumisen tai loukkaantumisen yhteydessä.
Lisi, jota Teinilä jutustelun ohella kengittää, on erinomainen esimerkki siitä, että kengittäjän työ voi olla helppoa, kun hevonen on kiltti. Vaikka työasentoihin tottunut Teinilä voi kengittää helposti neljäkin hevosta päivän aikana, tuovat lämpötilavaihtelut työhön lisähaasteita.
– Talvisin on auton penkinlämmitin kovassa käytössä, nauraa Teinilä.
Työn haasteisiin kuuluu huonon ergonomian lisäksi omien aikataulujen yhteensovittaminen hevosten omistajien kanssa. Nykyisin myös polttoaineen kallis hinta vaikuttaa matkojen ja ajojen suunnitteluihin.
– Haastavat hevoset, joiden vaikea käytös useimmiten johtuu kivusta, ovat oikeasti työssä vaikein osuus. Henkisesti työ ei kuitenkaan kuormita, ja asiakkaat ja hevoset ovat kivoja, sanoo Teinilä.
Haasteellisuudet ovat siis työasennoissa ja toisinaan hankalissa kengitettävissä, mutta sen haasteet ongelmanratkaisuissa ovat myös mielekkäitä. Muun muassa hevosen käyttö, mahdolliset sairaudet tai ongelmat liikkuvuudessa vaikuttavat siihen, miten hevonen tulee kengittää.
– Täytyy olla tietämys hevosen fysiikasta ja siitä, miten eri voimat ja liikeradat vaikuttavat. Millainen on hevosen käyttötarkoitus, eli onko se urheiluhevonen vai harrastekäytössä, tai onko sillä sairauksia. Kaikki tekijät vaikuttavat kengityksen suunnittelussa ja toteutuksessa, Teinilä luettelee.
Ammattitaitoaan Teinilä pitää ajantasalla lukemalla uusia artikkeleja, julkaisuja ja tutkimuksia liittyen kengitykseen ja hevosen hyvinvointiin ylipäätään.
– Suomen Kengityssepät ry järjestää useita kertoja vuodessa kursseja, jotka kestävät yleensä noin 2-3 päivää. Kursseilla on erilaisten luentojen lisäksi näytöksiä, joissa kouluttaja kengittää samalla, kun luennoi aiheesta. Joskus pääsee myös itse kokeilemaan ja tällöin kädestä pitäen näytetään, mitä pitää tehdä, kertoo Teinilä.
Hevonen on kokonaisvaltainen paketti ja sen hyvinvointi koostuu monesta osa-alueesta, joten kengittäjäkin tekee yhteistyötä muiden ammattilaisten kanssa. Hierojat ja eläinlääkärit ovat usein kuvioissa mukana.
– Joskus tarvitaan esimerkiksi röntgenkuvat jalka-asennoista, jotta voidaan suunnitella hevoselle paras mahdollinen kengitys, Teinilä sanoo ja jatkaa, että muiltakin kengittäjiltä tulee kysyttyä vinkkiä.
– Jos kyseessä on kengitys, jollaista ei ole aiemmin tehnyt, on hyvä pyytää apua. Klinikkakengittäjiltä saa apua sairastapauksissa, eli esimerkiksi minkälaiset pohjalliset olisivat parhaat kaviota suojaamaan.
Myös vuosien ratsastus-, kilpailu- ja opetuskokemus ovat Teinilälle kengittäjän työssä hyödyksi.
– Jos omistaja kertoo, että hevoselle tuottaa vaikeuksia jokin tietty askellaji, on heti helppo itse miettiä, miltä sen pitäisi tuntua ja näyttää, ja voisiko kengityksellä siihen vaikuttaa. Toisinaan olen käynyt katsomassa, kun hevosta on ratsastettu. Silloin näkee, onko vika kengityksessä vai jossain muussa, Teinilä kertoo.
Hevosenomistajuus ei useinkaan ole elokuvista tuttua auringonlaskuun laukkailua, sillä siihen sisältyy rahanmenon lisäksi erilaisia huolia, kuten muidenkin lemmikkien kanssa, jolloin kengittäjästäkin tulee kuuntelija ja myötäeläjä.
– Hevosia kun kengittää tunnin tai useamman samassa tallissa, niin omistajat avautuvat. Toiset enemmän ja toiset vähemmän. Toiset puhuvat henkilökohtaisistakin asioistaan, mutta paljon pohditaan perusasioita eli hevosen ruokintaa ja varusteita, mutta myös hevosen käyttäytymistä. Ja varsinkin, jos hevonen sairastuu, on omistajilla paljon mielen päällä, selventää Teinilä.
Kengittäjällä muodostuukin parhaimmillaan vuosien side hevoseen ja hevosen omistajaan.
– On palkitsevaa nähdä, kun vuolet varsaa nuorena ja laitat sille jossain vaiheessa ensimmäiset kengät, ja myöhemmin se lähtee ensimmäisiin kilpailuihin. Ja on mieleenpainuvaa, ja liikuttavaakin, kun vanhalta hevoselta, jota olet kengittänyt pitkään, otetaan viimeisen kerran ne kengät pois.
Sanni Artiola
