lasimaljassa, 262 s. Julkaisija: Atena
Kirjan esittelysivulla on puhutteleva lause: Miksi ympäristökriisi etenee, vaikka tiedämme siitä koko ajan enemmän? Ja tosiaankin ympäristöteeman näkyvyys mediassa on lisääntynyt moninkertaisesti viimeisten parinkymmenen vuoden aikana. On jos monenlaista kriisiä. Ympäristöpakolaisuudesta puhuttiin jo 1990-luvulla ja nyt koko Eurooppa kokee sen, olkoon syynä eroosio, ilmasto tai sota.
Maria Katajavuori on kirjoittanut puhuttelevan kirjan, jossa todetaan, että ihminen on kuin valas lasimaljassa, ansassa isoista aivoistaan huolimatta. Hän toteaa, että muokkaamalla toimintatapojamme ja yhteiskunnan rakenteita, voimme uida ulos lasimaljasta vapauteen tuhoisasta pyörteestä.
Kulttuuritiedon kasvu on ällistyttävä. Pelkästään presidenttien Reagan ja Obama aikakausien välillä tiedon tallennustila kasvoi niin paljon, että cd-kiekkojen kasa ulottuisi maasta reilusti ohi kuun. Eli tietoa on, kunhan sitä osattaisiin käyttää.
Kirjoittaja ottaa esimerkiksi Kanadan, jossa lämpötilat ja metsäpaloriskit ovat kasvaneet. Silti maa ei ole saanut itseään ilmastoneutraaliksi, vaan on yksi maailman suurimmista hiilidioksidivapauttajista.
Kirja on jaettu kolmeen pääkappaleeseen, joissa ensimmäisessä kerrotaan valkoisen valaan tragedia. Toisessa on pohdittu, miksi toimimme vastoin parempaa tietoa. Kolmannessa kappaleessa selvitetään, miten kestävä yhteiskunta on mahdollista biologiamme ehdoilla. Kirjoittajan mukaan eri alat tekevät säännön mukaan epärealistisia oletuksia muiden alojen lainalaisuuksista.
Tiedon merkitystä kritisoiva tietokirja voi tuntua paradoksilta. Kuten kirjassa todetaan, informaatiolla voi olla ratkaiseva merkitys lasimaljan ulkopuolella, Ehkä ihmettelemme, miksi kummassa joka toisella alkaa olla yhtäkkiä ihosyöpä. Valkoisen valaan tarinan kautta saamme ihmettelyymme ja toimintatapoihimme uusia vastauksia.
Kirjassa on otettu ympäristöasioita eri teemojen kautta. Ja näin näemme, miten tiede epäonnistuu ilmastonmuutoksen estämisessä. Suurin haaste onkin, miten taistella tuhoisaa tiedon huomiotta jättämistä vastaan. Julkaistut tutkimukset voivat olla päättäjien apuna ja luontoelämykset kiinnittävät retkeilijät enemmän luontosuhteeseen.
Kirjan lopussa oleva lähes 60 sivun sitaatti-, lähde- ja viiteluettelo on antanut kirjoittajalle vahvan pohjan, ja hän on tuonut tekstissä asiat kunkin puntaroitavaksi. Uskomattoman puhutteleva kirja, joka auttaa ymmärtämään luonnon ja ympäristön sidonnaisuuden. Siinä on mukana ihmisen toiminta, joka on maapallon suurin uhka!
Antti Karlin