Arkeologiset kaivaukset Kodjalan Lukkalanmäellä alkoivat maanantaina. Aamukahdeksalta kaivausten johtaja, arkeologi Jussi Kinnunen ja arkeologit Anne-Mari Liira ja Janne Rantanen pystyttivät ensi töikseen sadekatokset tulevien koeojien päälle.
– Alkuviikon sää oli valitettavasti melkein pahin mahdollinen rankan sateen takia. Olemme silti lähes aikataulussa, Kinnunen kertoi.
Kaivauksissa yritetään löytää todisteita paikalla sijainneesta, mahdollisesti 1200-luvulla rakennetusta Kaikkien Pyhien tai Pyhäinmiesten kirkosta sekä hautausmaasta. Vahva perimätieto sekä muutamat kirjalliset lähteet – vanhin Mikael Agricolalta 1500-luvulta – kertovat Kodjalan kirkosta ja jopa sen raunioista, mutta nykyaikaan ei ole jäänyt muuta kuin pihamaata kiertävän kivimuurin jäänteet.
Aluetta tutkittiin viime vuonna sekä matalailmakuvauksella että maatutkauksella ja silloin maan alla havaittiin suoria ja suorakulmaisia rakenteita sekä laikkuja, jotka saattavat olla hautoja. Nyt tehtävissä kaivauksissa koeojat sijoitetaan näihin kohtiin.
Koeojat on tarkoitus kaivaa reilusti pintamaan alapuolelle. Kaivanto dokumentoidaan kymmenen sentin kerroksina. Kaikki ihmistoiminnasta peräisin oleva kerätään talteen ja talletetaan.
– Torstai-iltapäivällä ensimmäisestä koekuopasta löytyi noin 35 sentin syvyydestä selviä merkkejä maan kaivamisesta ja täytöstä. Muuten olemme löytäneet nauloja ja lasin- ja tiilenpalasia, varsin tavanomaisia pintakerroksen löytöjä. Parasta olisi, jos löytäisimme ihmisen luita, sillä niistä pystytään selvittämään hautauksen ajankohta, ihmisen ruokavalio ja jopa sukulaissuhteita, Kinnunen sanoi.
Lukkalanmäellä sijainneesta kirkosta ei välttämättä ole edes maan alla mitään jäljellä. Varhaisimmat keskiaikaiset kirkot olivat puusta rakennettuja ja vaikka ne olisi pystytetty kiviperustalle, on kivet voitu aikojen saatossa käyttää muihin tarkoituksiin.
Lukkalan 1700-luvulla rakennetun puustellin päädyssä on esimerkiksi kellari, jota on arveltu myös kirkon kellariksi, mutta joka ennemminkin saattaa kätkeä seiniinsä osan kirkon peruskivistä.
– Alan olla yhä vakuuttuneempi siitä, että kellari ei liity kirkkoon, tutkija totesi.
Liira ja Rantanen pitävät Kodjalan kirkkotutkimusta erittäin kiinnostavana.
– Sanoin Jussille varmaan jo kolme vuotta sitten, että jos siellä saadaan rahoitus kuntoon, niin otathan minut kaivamaan. Tutkimukselliset kaivaukset ovat harvinaista herkkua Suomessa, Rantanen kertoi.
Nyt tutkittavalla alueella ei ole aikaisemmin tehty arkeologisia kaivauksia. Vähän roisimpia kaivuutöitä siellä luonnollisesti on tehty, yhtenä niistä 1950-luvulla isokokoista koiraa varten kaivettu hauta, josta paljastui myös ihmisen luuranko.
Tapauksesta on kertonut Lukkalan puustellin nykyinen emäntä Kerttu-Kaarina Lukkala , joka muistaa luurangon löytymisen hyvin. Asiaa ei tuolloin sen kummemmin ihmetelty, sillä talonväki tiesi asuvansa vanhan hautausmaan laidalla.
Toinen tällä viikolla tehdyistä koekuopista on sijoitettu koiran haudan oletetulle paikalle; oletetulle siksi, että täsmällisesti kohdasta ei ole varmuutta. Keskiviikkona kuopasta löytyi pieni pala luuta. Luututkimukseen erikoistunut Liira piti sitä todennäköisesti eläimen luuna.
Ensi viikolla kaivaukset jatkuvat neljän tutkijan voimin. Silloin joukkoon liittyy arkeologian tohtorikoulutettava Sanni Salomaa .
Kodjalan kirkkotutkimuksen taustalla on tukiyhdistys, jonka puheenjohtajana on Timo Rantanen .
Teksti ja kuvat: Pirkko Varjo
