– Kyllä tässä voi jo puhua uutispommista, kaivausten johtaja, arkeologi Jussi Kinnunen sanoi.
Kinnusen mukaan kaksi viikkoa kestäneissä kaivauksissa saatiin varmuus siitä, että paikalla on Laitilan varhaiskristillinen hautausmaa, joka on ollut käytössä noin 1100–1300-luvulla.
– Haudoista löytyneen aineksen kunto viittaa siihen, että haudat ovat erittäin vanhoja. Ne ovat myös itä-länsi-suuntaisia, eikä niissä ole esineitä, mikä puhuu kristillisen hautaustavan puolesta.
Lopullinen varmuus hautausten ajoituksesta saadaan noin puolen vuoden päästä, kun koekuopasta nostettu luuaines on tutkittu radiohiiliajoituksella ja tutkimusraportti on valmistunut.
Kaivauksiin osallistuivat Kinnusen lisäksi osteoarkeologi Anne-Mari Liira , sekä arkeologit Janne Rantanen ja Sanni Salomaa . Koekuopat kaivettiin paikkoihin, joista Kinnusen viime syksynä tekemän maatutkauksen mukaan saattaisi löytyä hautoja.
Toisesta, 2 x 2 metrin suuruisesta kuopasta löydettiin toiseksi viimeisenä kaivauspäivänä melko hyvin säilynyt ihmisen luuranko. Muuten haudoista löytynyt luuaines oli varsin huonokuntoista.
– Tämä viimeisin luulöytö on todennäköisesti niin hyvä, että luista pystytään selvittämään, milloin vainaja on haudattu. Sitä, mihin hän on kuollut, ei välttämättä saada selville. Tartuntataudit eivät jätä merkkejä luihin, pitkäaikaiset sairaudet sen sijaan jättävät, luututkimukseen erikoistunut Anne-Mari Liira kertoi.
Jos luista pystytään erottamaan DNA:ta, voitaisiin selvittää esimerkiksi vainajien sukulaissuhteita ja ulkoisia ominaisuuksia.
– Se ei kuitenkaan enää ole arkeologien vaan geneetikkojen työtä, Kinnunen huomauttaa.
Kirkosta ei vielä löydetty mitään merkkejä, mutta Kinnunen pitää melko varmana, että Lukkalanmäellä on ollut myös kirkko.
– Kyllähän se nyt tuntuisi kummalta, jos kirkkoa pitäisi lähteä jostain muualta hakemaan, hän sanoo.
Kodjalan Kaikkien Pyhien tai Pyhäinmiesten kirkko on keskiaikaisten kirkkojen tapaan ollut puurakenteinen. Siinä on saattanut olla kiviperusta, mutta kivet on myöhemmin voitu siirtää pois ja käyttää muihin tarpeisiin.
– Kun nyt tiedetään, että maatutkauksessa haudoilta vaikuttaneet kohdat todella ovat hautoja, ja kun lisäksi aluetta kiertää aita, jonka sisäpuolella kirkko epäilemättä on ollut, kirkon paikkaa voidaan jo tarkemmin haarukoida.
Kirkko ja hautausmaa ovat todennäköisesti olleet käytössä ainakin 1500-luvulle asti. Nyt löydetyt haudat ovat useassa kerroksessa.
Perimätiedon mukaan kirkkomaalle on Kalannin suunnasta johtanut ns. ruumispolku. Tästä Väinö Vallin on maininnut 1900 ilmestyneessä teoksessa Unohtuneita kirkkoja: kirkolle on Hallusta johtanut suora jalkapolku, minkä jälkiä on tavattu Rautalan talon kotimetsässä. ”Se on ollut oikein sannoitettu tie ja sitä myöten on ruumiita kannettu Hallusta ja Kallelasta Kodialan kirkon juureen.”
Kirjallinen maininta Kodjalan kirkosta löytyy myös Laitilan kirkkoherra Nils Hedeeniltä, joka vieraili Lukkalan talossa 1750-luvulla ja kirjoitti nähneensä talon ikkunasta kirkon jäänteitä.
Suomen toistaiseksi vanhin tunnettu kirkko on Kaarinan Ravattulasta vuonna 2013 löydetty pienen kirkkorakennuksen kiviperusta, joka on ajoitettu 1100-luvulle. Kinnunen ei lähde arvailemaan, onko Kodjalan kirkko jopa tätä vanhempi, mutta ei pidä asiaa täysin mahdottomana.
– Esimerkiksi tutkija Unto Salo uskoi, että kristinusko tuli Suomeen Laitilan kautta. Tässä tarvitaan kuitenkin vielä paljon työtä, ennen kuin mitään varmaa voidaan sanoa. Kaivauksia on aivan ehdottomasti päästävä jatkamaan, tämä löytö on niin merkittävä.
Rahoituksen tämän kesän kaivauksiin on hankkinut Kodjalan kirkkotutkimuksen tuki ry. Yhdistyksen puheenjohtaja Timo Rantanen ja muut aktiivit tekivät kuusi vuotta pohjatyötä ennen kuin varsinainen tutkimus pääsi alkamaan.
Jussi Kinnunen toivoo, että jatko sujuisi helpommin. Arkeologinen tutkimus on kallista, sillä tutkimuslaitteisiin ja -palkkoihin menevien kulujen lisäksi esimerkiksi yhden esineen tutkimus ja konservointi maksaa noin 500 euroa.
– Tämä kohde on niin vaativa, että kaivauksia ei valitettavasti voida järjestää oppilastyönä saati vapaaehtoisvoimin. Rahaa tullaan tarvitsemaan, mutta nyt meillä on jo esittää kovia näyttöjä siitä, kuinka kirkkomaa tulee avaamaan aivan uudella tasolla Kodjalan varhaista paikallishistoriaa, jota kadonneet kirjalliset lähteet eivät enää tavoita.
Pirkko Varjo
Arkeologin yövieras on hiljainen mies
Kodjalan kaivauksilla ahkeroineet arkeologit venyttivät työaikansa aiottua pidemmälle. Kun kaivaukset oli määrä sulkea perjantaina, paljastui torstaina niin hyvin säilynyt ihmisen luuranko, ettei sitä mitenkään voitu jättää.
– Vainaja on ollut 170 senttiä pitkä ja kun reisiluut ovat aika vankkoja, kyseessä on melko varmasti ollut mies, Jussi Kinnunen sanoi.
Satoja vuosia ikiuntaan nukkuneen vainajan nostaminen on äärimmäisen tarkkaa työtä. Kaivausryhmän arkeologit ahersivat tuntikausia ja poistivat luiden ympäriltä maata pienillä lastoilla ja siveltimillä.
Tavoitteena oli lopulta ujuttaa luurangon alle levyjä, joiden avulla nostaminen tapahtuu. Sen jälkeen henkilö Numero Kolmeksi nimetty vainaja matkustaisi proosallisesti Kinnusen mukana hänen kotiinsa, jossa kaikki kaivauksen tuottama materiaali esikäsitellään.
– Kerroin jo perheelle, että tulemme saamaan varttuneen ikäisen vieraan, tutkija sanoi.
Tutkimusten ja konservoinnin jälkeen Kodjalan hiljainen mies päätynee lopulta Kansallismuseon kokoelmiin.
Pirkko Varjo
