Vertaan tilannetta siihen kun olin itse samanikäinen. Näitä nykyajan vehkeitä ei edes ollut ajatuksissakaan. Leikkikenttänä ja virikkeiden antajana oli luonto. Tekemistä siellä löytyi loputtomiin.
Lasten kasvatus tuohon aikaan oli enemmänkin sitä, että mene vaikka ulos ja keksi itsellesi tekemistä. Ei vanhemmilla ollut aina aikaa sen enempään viihdyttämiseen, enkä tarkoita todellakaan tässä viihdykettä älylaitteiden parissa, kuten nykyään.
Muistelen itse oman lapsuuteni heinäpellon tuoksua ja metsän huminaa sekä lintujen ääniä. Tehtiin risumajoja tai piilouduttiin korpikuusen suojaavien oksien alle luonnon omaan majaan. Tehtiin kaisloista laivoja ”maailman merille” tai ainakin Rohijärvelle seilaamaan. Leikittiin suurta karjanomistajaa käpylehmineen. Kiipeiltiin puihin maailmaa yläilmoista katselemaan. Joskus jopa Kuuvanvuoren vanhaan jo huojuvaan kolmiomittaustorniin. Tai siirtolohkareen, ”jättiläisen tykinkuulan”, päälle.
Omalla kohdallani tutuiksi tulivat Kalannin metsät. Omille vanhemmilleni kiitos siitä luottamuksesta, että itseni kaltainen nappula saattoi kadota metsiin vaeltelemaan pidemmäksikin aikaa. Mutta kyllä se sieltä kotiin löytää. Ja aina löysi. En tiedä miten olisi nykyään, uskaltaisiko keskenkasvuista päästää yksinään metsiin hortoilemaan?
Tästä kaikesta omalle sukupolvelleni on jäänyt kiinteä luontosuhde ja luonnon ymmärtäminen, mikä valitettavasti on monelta osin nykyään kadonnut. Jos oltiinkin oudoimmilla metsämailla katsottiin aurinkoa, puun oksia ja muita luonnon omia viittoja oikean suunnan löytämiseksi, paljon ennen gps-aikaa. Nyt jos laitteet pettävät, metsässä tai merelläkin, ollaan pulassa.
Kadonneesta luontosuhteesta kertoo myös se, että kauhistellaan omille reviireillemme tulevia eläimiä. Mitä ne tänne tunkevat, pysykööt metsässä. Eläinten käyttäytymistä ei tunneta, eikä ymmärretä. Vaikka itse olemme hävittäneet niiden luontaiset elinympäristöt.
Nuoriso voi kauhistella, että miten te silloin lapsena ”kivikaudella” elitte, kun ei ollut edes nettiä. Uskallan sanoa, että monessa suhteessa hyvin rikasta elämää, luonnon parissa ja sitä tarkkaillen. Luonnon tarjoamia kaikkia mahdollisuuksia hyödyntäen kesämökilläkin. Saihan samalla liikuntaakin, josta nuorten kohdalla ollaan nyt kovasti huolissaan. Sekä aistittiin luonnon mielihyvää ja mielenrauhaa tuovat tuoksut ja äänet.
Rauno Laine
Kirjoittaja tarkkailee
kesäistä luontoa Rohijärvellä