Metsähallituksen Luontopalvelujen kartoittajat ovat noin neljän viikon ajan keränneet tietoja Uudenkaupungin merialueen laguuneista. Tutkimusalue ulottuu aina Kustavin pohjoisosista Pyhämaan kärkeen.
– Merialueen rannikoiden laguuneista, fladoista ja kluuveista, on takavuosina kerätty hyvät perustiedot, mutta tutkimme nyt tarkemmin osan kohteista ja kartoitamme sitä, missä kunnossa ne ovat, ja onko niiden tila muuttunut, selvitti luonnonsuojelun suunnittelija ja tutkimustiimin johtaja Kevin O’Brien.
Fladat ja kluuvit ovat maankohoamisen myötä merestä erkaantuvia matalia lahtia. Maankohoamisen lisäksi niiden muodostumista edesauttaa tiheä rantakasvillisuus. Fladoissa vesi vielä vaihtuu, mutta kluuvit ovat jo kokonaan eriytyneet merestä. Vain silloin, kun merivesi on tavallista korkeammalla, tulee niihin uutta merivettä. Kluuvit ja fladat on luokiteltu vaarantuneeksi luontotyypiksi. Tästä syystä alle 10 hehtaarin kokoiset luonnontilaiset fladat ja kluuvit on Suomessa suojeltu vesilailla.
Laguunit ovat monimuotoisia elinympäristöjä ja tärkeitä esimerkiksi uhanalaisille näkinpartaiskasveille sekä keväällä kuteville kaloille, kuten ahvenelle ja hauelle. Ne antavat myös suojaisan elinympäristön kalanpoikasille. Näiden ainutlaatuisten ympäristöjen uhkana on rantarakentaminen, rantojen ruoppaaminen sekä meren rehevöityminen.
– Uudenkaupungin merialueen laguunien kunto vaihteli erinomaisesta hyvin rehevöityneeseen. Pääsääntöisesti mannerta lähempänä olevat laguunit ovat rehevöityneempiä. Paljon myös riippuu siitä, miten vesi laguunissa vaihtuu, tiivisti O’Brien.
Kartoitushankkeen yksi tärkeä tavoite on löytää laguunit, joiden tilaa olisi mahdollista parantaa. Tämä onnistuu ennallistamalla ruopattuja kynnyksiä, poistamalla kaloja rajoittavia vaellusesteitä ja parantamalla veden laatua. Tutkittavista kohteista kerätäänkin tietoja kasvillisuudesta, uhanalaisista lajeista, kohteen luonnontilaisuudesta ja ennallistamistarpeesta.
– Ilahduttavaa on ollut huomata, miten kiinnostuneita kartoitusretkillä tapaamamme ihmiset ovat olleet meidän työstämme ja oman lähiympäristönsä tilasta, kertoi O’Brien.
Edellisten kartoitustulosten pohjalta O’Brien tutkimustiimeineen on käyttänyt kiinnostavien laguunien löytämiseksi apuna myös, ehkä hieman yllättäen, Google Maps -karttapalvelua.
– Tutkittavat kohteet olemme päättäneet jo keväällä pohjatietojen ja karttojen avulla. Joskus toki käy niin, että lupaavalta vaikuttanut kohde onkin jotain muuta, kuin mitä odotimme.
Tutkittavasta kohteesta otetaan erilaisia näytteitä, jotka sitten päivän päätteeksi tutkitaan mikroskoopilla. Kerätty aineisto viedään aikanaan avoimeen tietokantaan kaikkien kiinnostuneiden nähtäville VELMU-karttapalveluun. Kyseisestä palvelusta löytyy jo nyt runsaasti aineistoa lajeista, luontotyypeistä ja ympäristömuuttujista meriluonnon osalta.
Uudestakaupungista O’Brien tutkimustiimi jatkoi matkaansa Porin edustalle. Samaan aikaan vastaavaa kartoitustyötä tekee neljä muuta tiimiä, tutkittava alue ulottuu aina Merenkurkusta itäiselle Suomenlahdelle.
– Uudessakaupungissa meitä suosi lähes koko ajan upea sää. Meillä oli myös mahtava majoitus Santtion leirintäalueella. Onhan tämä ihan huippu kesätyö, kertoi tutkimustiimin jäsen, luonnonsuojelun asiantuntija Sonja Palhus.
Työtä tehty jo parikymmentä vuotta
Velmu eli Valtakunnallisen vedenalaisen meriluonnon monimuotoisuuden inventointiohjelma perustettiin jo parikymmentä vuotta sitten. Kartoituksen kohteena on rannikon vedenalaiset lajit, luontotyypit ja näiden muodostamat eliöyhteisöt.
Kartoitusten tavoitteena on kerätä tietoja jonka pohjalta voidaan tehdä päätöksiä meriluonnon suojeluun ja meren kestävään käyttöön liittyen.
Velmu-kartoituksia tehdään sukeltamalla, snorklaamalla, kahlaamalla ja vesikiikaroimalla, kaikuluodaten ja näytteitä mikroskopioiden.
Velmu-ohjelmaa koordinoi Suomen ympäristökeskus ja siinä ovat mukana Metsähallitus, ELY-keskukset, Åbo Akademi, Luonnonvarakeskus ja Geologian tutkimuskeskus.
