Viikon päästä 9 vuotta täyttävä Ellen Harilainen tavailee nuotteja puun juurella Alisenkadun ja Rauhankadun risteyksessä. Ensimmäinen laulu tuntuu hieman vaikealta ja tuulikin riepottaa nuottivihkon sivuja, mutta pian soitto alkaa sujua.
Autoja ajaa ohi, mutta se ei soittoa häiritse, vaikka hieman erikoiselta soittopaikka tuntuukin.
– Aika omituista, mutta olen soittanut kerran rippijuhlissa. Silloin soitin aika hiljaa, Ellen kertoo soittokokemuksistaan julkisilla paikoilla.
Rauhan muistomerkin kohdalla laulaa Valeria Chioru. Moni jää kuuntelemaan kaunista laulua, vaikka mikrofoni olisi saanut äänen kantamaan vielä useamman korville kuultavaksi.
Seuraavaksi kuulostaa aivan kuin joku soittaisi Paranoidia. Ja sitähän 11-vuotias Elias Poutia soittaakin.
– Tykkään eniten 70–80-luvun musiikista, Elias kertoo.
Erilainen soittopaikka oli hänen mieleensä.
– Tämä on kivaa. Kiva kokemus.
Uudenkaupungin kulttuuripalveluiden bändi vielä virittelee soittimiaan, mutta hieman taaempana Marja-Liisa Santala on saanut soittokaverikseen Aarno Paakkarin, joka kiertää fillaripianonsa kanssa Suomea ja vähän maailmaakin.
Molemmat nauttivat musisoinnista ulkoilmassa.
– Tykkään yleensäkin soittaa vapaasti tapahtumissa, Santala sanoo.
Soittajia onnisti vielä kelinkin puolesta.
– Mun soittopaikka on yleensäkin karkeasti ulkona, Paakkari virnistää.
Satumaa vaihtuu kohta toisiin säveliin ja Paakkari pyöräilee toiseen suuntaan.
Kaupungin toimintatorstain Musapolku virittelee hiljalleen tunnelmia kohti Crusell-viikkoa.
