– Tämä on 25. vuosi, kun Nopperlan antiikkimarkkinat järjestetään, joten kyseessä on meille juhlavuosi, Antiikki-Taide Klaaran Ulla Sainio kertoo.
Sainion mukaan tapahtuma on ollut läpi vuosikymmenten tasaisen suosittu. Heti alusta lähtien oman paikkansa antiikinmyynnin yhteydessä on vakiinnuttanut rompetori, maalaistentori, erilaiset työnäytökset ja asiantuntija Emil Jernbergin antiikkiarvioinnit.
Osa myyjistä on ollut mukana tapahtuman alusta asti.
– Tapahtuman kävijämäärä on vakiintunut noin tuhannen henkilön pintaan. Myyjiä haluaisi joka vuosi tulla enemmänkin, mutta haluan pitää tapahtuman kotikutoisena, Sainio kertoo.
Antiikkimarkkinoiden 25 vuoteen on mahtunut monenlaista. Sainio on useamman kerran törmännyt tuotteisiin, joista hän olisi voinut vannoa, ettei niitä enää kukaan osta, mutta niin vaan ne ovat tulleet muotiin uudestaan.
– Esimerkiksi Tauno Wirkkalan Humppilalle suunnittelemat rumankauniit 1970-luvun ruskeasävyiset lasimaljakot ovat nousemassa muotiin. Myös esimerkiksi 1970-luvun Pentikin ruskeat astiat alkavat olla kysyttyjä, Sainio sanoo.
Antiikkikauppa elää Sainion mukaan vahvasti muodin mukana ja tällä hetkellä muodissa ovat siirtomaavaikutteet sekä ”Amerikan arkuissa” tulleet esineet.
– Erityisen kysyttyjä ovat niin sanotut Amerikan perintönä saadut arkut sekä Amerikasta lähetettyjen pakettien mukana tulleet pienesineet, vaatteet ja korut. 150-vuotiaat tai sitä vanhemmat amerikkalaistuotteet ovat kysyttyä kamaa, Sainio summaa.
– Kotien tunnelman luonnin runkona on vanhat hyväksi koetut elementit, mutta mausteeksi halutaan nyt eri kulttuuripiirien esineistöä. Suomalainen talonpoikaisuus on aina antiikissa arvostettua, mutta siihen yhdistetään nyt rohkeasti elementtejä idän ja lännen tyyleistä, Jernberg lisää.
Tarkkaa syytä amerikkalaisen tyylin nousuun he eivät osaa sanoa, mutta Sainio kertoo, että tämän hetkinen maailmantilanne on aiheuttanut sen, että idän suunnasta tulleita tuotteita karsastetaan.
– Joka tapauksessa antiikkimarkkinoilla myydään vuosittain paljon pieniä huonekaluja, kynttilänjalkoja, valaisimia, peilejä ja tauluja, taidelasia, koriste-esineitä ja koruja. Myös kehyksettömät taulut ja erikokoiset ryijyt ovat alkaneet kiinnostaa aiempaa enemmän, Sainio listaa.
Sainio hankkii oman liikkeensä esineitä huutokaupoista sekä kuolinpesistä. Monelle ostajalle on tärkeää tietää tuotteen tarina.
– He haluavat tietää edes sen, mistä päin Suomea tavara on hankittu. Moni myös kysyy, minkä tyyppisessä kodissa tavara on aiemmin ollut, Sainio sanoo.
Tällä kertaa Sainio on pyytänyt kauppiaita ottamaan mukaansa jonkin heille itselleen tärkeän esineen. Esine voi olla heidän omansa tai myyntiin tarkoitettu, mutta sellainen, jonka tarinan he ovat valmiita jakamaan.
– Etsimme esineitä, jotka ovat jollakin tavalla sykähdyttäneet tai kauhistuttaneet. Käymme tapahtuman aikana kolmen hengen juryn kanssa näitä esineitä läpi ja valitsemme niistä tapahtuman ikimuistoisimman tai kiinnostavimman esineen, joka palkitaan, Sainio suunnittelee.