Tytön hotelli oli Pefkoksessa, paikassa, jossa maastopalot olivat jo lähellä. Näin mielessäni kauhukuvia liekkimerestä ja yksinäisestä lapsestani hotellissa, josta kaikki muut ovat paenneet ja unohtaneet hänet. Painajainen pahimmillaan.
Tässä tilanteessa tuntui ikävältä nähdä se pilkka- ja vihapuheen määrä, joka keskustelupalstoille vyöryi. Rodoksella olevat saati sinne vielä lähtevät ihmiset leimattiin varsin reippaasti itsekkäiksi, tyhmiksi, idiooteiksi suorastaan. ”Eivätkö he ymmärrä, että ilmastonmuutos on totta?”
Minä en ymmärtänyt edes kysymystä. Pyhärannassa esimerkiksi oli muutama vuosi sitten iso ja uhkaava metsäpalo, mutta siitä huolimatta ihmiset menivät Raumalle, Uuteenkaupunkiin ja Laitilaan ilman huolen häivää, eikä sitä kukaan jeesustellut.
Rodoksen palojen kaltainen, maailmanlaajuisesti uutisoitu asia on helppo kohde ilmastosyyllistäjille. Vaikeampaa on nähdä lähellä olevat asiat, jotka yhtä hyvin aiheuttavat ilmastonmuutosta ja joille voisi jopa tehdä jotain. Voisi vaikka lopettaa tupakoinnin tai perheen lemmikkikoiran, sillä molempien vaikutus ilmastonmuutokseen on ilmeinen ja molemmat ovat käytännöllisesti katsoen hyödyttömiä.
Paasaaminen ja uhkailu ei kuitenkaan auta, ketäpä se kannustaisi? Oleellista olisi saada tietoa sellaisessa muodossa, jossa se olisi helppo ymmärtää. Siinä sitä onkin työtä, sillä kun kuluneella viikolla olen vissistä syystä etsinyt tietoa ilmastonmuutoksesta, tuskastuin.
Tietoa on vaikka kuinka paljon, mutta millaisessa muodossa: pitkinä artikkeleina, joita harvat jaksavat lukea loppuun. Tiedotuksessa on selvä markkinarako yksinkertaisille, kerrasta omaksuttaville tietoiskuille siitä, mitä juuri sinä ja minä voimme omassa keittiössämme tai omalla pihallamme tehdä jotta haitalliset kasvihuonekaasut vähenevät. Asiantuntija-artikkeleille on paikkansa, mutta ei siellä, missä ihmiset käyttävät tekstin lukemiseen vain muutamia sekunteja.
Miten kävi tyttären siellä Rodoksella?
Huonosti nukutun sunnuntaiyön jälkeen minua odotti uusi viesti: tyttö oli herätetty yöllä ja lähetetty evakkoon Rodoksen kaupunkiin. Paluulento järjestyi vielä samalle illalle ja jo maanantaiaamuna tytär oli kotona.
Odotettu loma jäi kahden päivän mittaiseksi, mutta oli varmasti ikimuistoinen. Ilmastonmuutostietoisuuden kannalta sitä voi sanoa jopa onnistuneeksi.
Pirkko Varjo
vapaa toimittaja