Jalkapallokausi on tällä hetkellä kiivaimmillaan, mutta Uudessakaupungissa podetaan ikävää olosuhdeongelmaa. Uudenkaupungin Pallokerhon ykköskenttänä tunnetun Pietolan pallokentän nurmi on vanhan ikänsä puolesta ollut jo useana vuotena heikossa kunnossa, mutta olosuhteiden pakosta UPK:n joukkueet joutuvat pelaamaan rikkonaisella nurmikentällä.
– Onhan se nyt paremmassa kunnossa, mitä viime vuonna, koska silloin kenttä oli kokonaan käyttökiellossa. Mutta ei se vieläkään oikein toimi, UPK:n puheenjohtaja Tommi Sippel harmittelee.
Nurmikentässä on useita kohtia, joissa ei ole nurmikkoa lainkaan. Pahimmat rikkinäiset alueet kentältä löytyvät keskiympyrän tuntumasta sekä maalialueiden edustalta.
Sippelin oma näkemys kentän huonokuntoisuudesta on kentän pohjan vanhuus, ja pohjatyöt pitäisi tehdä kokonaan uusiksi. Myöskin nykyiset kastelujärjestelmät voisivat olla parempia.
– Esimerkiksi Sorvakon urheilukentän nurmella on automaattinen järjestelmä, joka kastelee nurmen yöaikaan. Pietolassa puolestaan on manuaalisesti siirrettävät laitteet, eikä niitä voi jättää yöksi vartioimatta, Sippel selittää.
Rikkinäisestä alustasta huolimatta UPK pelaa runsaasti pelejä Pietolassa. Pallokentällä pelaa muun muassa kerhon edustusjoukkueet, 18-vuotiaat tytöt ja 15-vuotiaat pojat. Harjoituksia kentällä on 12-vuotiailla pojilla ja 10-vuotiaille tytöillä.
Pelien ja harjoitusten aikana kenttä vaikuttaa huomattavasti pallon liikerataan.
– Videolta olen paljon pelejä katsellut, niin pallo ei pahemmin maassa käy, kun se pomppii koko ajan ilmassa alustan takia, Sippel hämmästelee.
Vastustajilta tulee myös rankkaa palautetta kentästä UPK:ta kohtaan. Sippel pitää asiaa erittäin valitettavana.
– Sitä sitten yrittää vain pahoitella tilannetta, mutta onhan se tosi noloa. Ihan sama, minne mennään pelaamaan, niin muualla on hieno keinonurmi tai hyvin hoidettu nurmikenttä, lähes sata peliä kauden aikana valmentajan toimiva Sippel pahoittelee.
Rikkonainen nurmi aiheuttaa myös huomattavan loukkaantumisriskin. Sippel kertoo, että ainakin naisten edustusjoukkueesta on tapahtunut jo kentän hiekkakohtien aiheuttamia loukkaantumisia.
– Yksikin loukkaantuminen on liikaa. Erityisesti, jos vamman aiheuttajana ovat olosuhteet.
Pietolan lisäksi kaupungin jalkapallokenttiä ovat Pohitullin keinonurmikenttä, Ruokolan kenttä ja Sorvakon urheilukenttä. Keinonurmikentälle ei kuitenkaan kaikki mahdu harjoittelemaan, Ruokolassa ei ole pukukoppeja ja Sorvakossa yleisurheilijat ovat etusijalla. Sorvakkoon on kuitenkin saatu sovitettua osa edustusjoukkueiden peleistä.
Ruokolan ja Pohitullin kentät eivät myöskään ole täyspitkiä kenttiä. Jalkapallokauden avaus keväisin on UPK:lle aina hankala aika harjoittelujen takia.
– Nurmikentät aukeavat vasta toukokuun lopulla ja pelit alkavat jo huhtikuussa. Ison kentän joukkueet eivät saa ensimmäistäkään kunnollista harjoitusta ennen pelien alkamista. Siinä annetaan jo hirveästi tasoitusta vastustajille, Sippel huomauttaa.
UPK liikuttaa lähes 500 lajin harrastajaa, joista lisenssipelaajia on alle 300. Suuren jäsenmäärän vuoksi seurapiiriä harmittaa olosuhteiden nykytilanne.
Vuonna 2014 kerho osti ja rakensi talkoovoimin keinonurmikentän Pohitullin kentälle, mutta sekin alkaa Sippelin mukaan olemaan elinkaarensa päässä. Uusi keinonurmikenttä on pitkään ollut UPK:n toimijoiden toiveissa, mutta näillä näkymin sellaista ei ole lähivuosina tulossa. Kenttä oli Sippelin mukaan jo kaupungin hankelistoilla, mutta se vedettiin pois.
– Täyspitkällä keinonurmella saisimme aloitettua kauden ajallaan, jolloin toimintaa saadaan pidennettyä kauden aikana. Minulla ei ole väliä, tulisiko sellainen Pietolaan tai Pohitulliin, kunhan sellainen saataisiin, Sippel toivoo.
Pietolan kenttäpohja vaatisi perusteellista kunnostusta
Kaupungin vastaava vihertyönjohtaja Maria Saarinen yhtyy Sippelin näkemykseen, että kentän vanha ja vääränlainen pohja aiheuttaa eniten haastetta.
– Jos vertaa Sorvakon urheilukenttää ja Pietolaa, on Sorvakossa aikoinaan perustettu kunnollinen hiekkapitoinen kasvualusta. Pietolassa sen sijaan on savea ja muuta sellaista, mikä ei sovi enää tämän päivän kenttäalustaksi, Saarinen kertoo.
Vaikka periaatteessa nurmikenttiä huolletaan samalla tavalla, niiden kasvualustat vaikuttavat huollon yksityiskohtiin. Esimerkiksi lannoiteohjelma on kentillä erilainen riippuen alustasta. Automaattisella ja manuaalisella kastelujärjestelmällä on Saarisen mukaan myös iso ero huollossa.
– Koko kentän kastelu manuaalisella tavalla voi kestää jopa parikin päivää. Automaattikastelussa voi myös säännöstellä veden määrää, hän selittää.
Jos Pietolan kentän kunnostettaisiin uudelleen nurmikentäksi, vanhan pohjan uusiminen vaatisi kirjaimellisesti maan auki avaamista.
– Maamassat pitäisi vaihtaa kokonaan ja uusia, Saarinen tiivistää.