Ilmoitus taiteilija Hannu Väisäsen töiden myynnistä on nolo juttu. Koko kaupunki menettää kulttuurimaineensa. Kehtaanko kertoa olevani tämän seurakunnan jäsen? Eivätkö seurakunnan päättäjät tiedä Hannu Väisäsen merkitystä? Hän on kiistatta yksi tunnetuimpia taiteilijoitamme, valtion palkinnon saaja.
Teokset tilattiin osaksi palkitun seurakuntakeskuksen hienoa arkkitehtuuria. Ne eivät ole tauluja seinällä vaan osa kokonaisuutta, jota on ollut ilo ylpeänä esitellä vieraille ja turisteille. Nämä teokset luodessaan, Väisänen ei vielä ollut nykyisen kaltainen suuruus, joten seurakunta osoitti aikoinaan loistavaa kaukonäköisyyttä.
Myynnin voisi jotenkin ymmärtää esim. vetoamalla rahapulaan, mutta syyksi ilmoitettiin, ettei niistä tykätä. Sen voi tulkita vain halveksuntana ja ymmärtämättömyytenä nykytaidetta kohtaan. Väisänen itse on uutiset kuultuaan aivan lyöty. Hän on usein kertonut haluavansa uudistaa kirkkotaidetta.
Mistä tämä seurakunnan äkkiherännäisyys löytyi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Olen seurakunnan jäsen eikä minulta ainakaan ole kysytty.
Myynnistä saadulla summalla aiotaan hankkia ”korvaavaa taidetta”. Kuka/ketkä sen valitsevat? Millaista se sitten olisi? Pyhimyksiä ja enkeleitä?
Seurakunnan taiteen ystävät ovat ennenkin seikkailleet taidehankintojen parissa. Joskus siunauskappelista poistettiin niin ikään tilaustyönä hankitut alttaritaulu ja maalaukset rumina ja sopimattomina. Olivat kuulemma kuin sisäelimiä. Meteli oli suuri ja ylsi valtakunnallisiin uutislähetyksiin. Kaikki keskustelivat aiheesta vimmatusti, nekin, jotka eivät olleet töitä nähneetkään.
Toivottavasti seurakunnan osoittama Väisäsen töiden halveksunta herättää jälleen keskustelua taiteen asemasta tässä kaupungissa ja myös jokaisen elämässä.
Kysyn itseltäni, haluanko kuulua tähän seurakuntaan?
Pirkko Arstila