Antiikki Klaaran järjestämät perinteiset antiikkimarkkinat Lokalahden Nopperlassa saivat jälleen houkuteltua mukavan määrän sekä myyjiä että ostajia. Toimittaja poikkesi paikalla aurinkoisena lauantai-iltapäivänä.
Antiikkimarkkinoiden juhlavuosi, 25. kerta, oli houkutellut paikalle myös raumalaisen Hannu Laineen , joka katseli tarkkaan myynnissä olleita puukkoja. Syykin tähän kiinnostukseen selvisi.
– Teen itsekin puukkoja ja opetan niiden valmistamista Rauman kansalaisopistossa, Laine mainitsi.
– Jonkun verran tulee tällaisilla markkinoilla käytyä. Keräilen muun muassa postikortteja ja meriantiikkia. Minulla on kotona sellainen pieni huone, miesluola, jossa on vähän tavaraa, Laine jatkoi.
Esimerkkinä keräilemistään korteista Laine mainitsi taiteilija Joseph Alasen (1885–1920) tekemät kortit.
– Niitä ei oikeastaan löydy enää mistään.
Laine totesi, ettei hän ole laskenut, montako erilaista tavaraa man cavesta löytyy. Eikä hän myöskään ole uskaltanut arvioida, paljonko rahaa on keräilyyn uponnut.
– Jotkut sukulaiset ovat sanoneet, että tavaroihin pitäisi laittaa jotkut pienet laput. Osa niistä on arvokkaitakin.
Eräällä myyntipöydällä oli tarjolla muun muassa militariaa ja erilaisia kelloja. Pöydän takana seisoi vanhaan kypärään sonnustautunut luonikas mies tuoreita herneitä herkutellen.
Mies kertoi olevansa Löfgrenin Pate Raisiosta.
– Kotipihalta tänne oli matkaa 57 kilometriä. Ollaan käyty täällä useamman kerran ja muutaman kerran myymässäkin, Löfgren jutteli.
– Täällä on sellainen ihan oma leppoisa ilmapiirinsä verrattuna muihin massatapahtumiin. Kauppakin on käynyt sen verran, että kannatti tulla. Heti aamulla oli sellainen ihmeellinen piikki, kun toiset myyjät tulivat katsomaan, mitä kaverilla on myynnissä, naureskeli Löfgren.
Löfgrenin mukaan määrätty tavara menee aina hyvin kaupaksi.
– Minullakin on tarjolla vähän erilaista tavaraa, jotta saisi ostajat innostumaan.
Omasta taustastaan raisiolainen toteaa, että hän on mobiili-idiootti.
– Keräilin jo pikkupoikana mopoja ja polkupyöriä. En nyt tiedä, voinko kutsua itseäni keräilijäksi, mutta tällaiset vanhat tavarat ovat aina kiehtoneet minua. Olen myös korjaillut kaikenlaisia vanhoja moottoripyöriä ja autoja. Kyllä tämä jonkinlainen sairaus on. Tavaroita on kertynyt kaikenlaisilta rompetoreilta. Nyt on pakko myydäkin jotain, sillä ei näitä mukaansakaan saa, minne sitten aikanaan lähteekin. Peräseinä alkaa jo näkymään, turisi Löfgren.
Poika on kuulemma ilmoittanut, että kun se hetki koittaa, on Kuusakosken auto pian pihalla.
– Sanoin, että anna palaa vaan!
Erilaisia vanhoja putkiradiota, levysoittimia, savikiekkoja ja paljon muutakin löytyi köyliöläisen Heikki Saarisen myyntipisteeltä.
– Keräilen savikiekkolevyjä ja vanhoja grammareita. En sinällään ole mikään musiikkimies, Saarinen totesi.
Myyntipöydällä silmää miellytti ennen kaikkea pastellinvihreä vanha autoradio. Kyltti ohessa valisti, että radio on vuoden 1957–1958 Chrysler New Yorkerista.
– Ennen kojelaudat olivat samaa väriä kuin auton pintavärikin. Tuon radion ostin joskus jostain vähän vastaavilta markkinoilta. Se oli viehättävän värinen ja esteettinen. En sinällään kerää autoradioita.
Saarinen näki, että pienen mittakaavan markkinoiksi Nopperlassa on tehty hyvin kauppaa.
– Olen positiivisesti yllättynyt. Viimeksi olin täällä joku seitsemän tai kahdeksan vuotta sitten. Nyt oli sopiva tulla tänne taas, tunnin ajomatkan päähän.
Ari Anteroinen
