Kirkkaan vaaleanpunaiset kukat koristavat kallioketoa. Ensin kasveja löytyy kedon reunalta muutaman kukkivan kasvin rypäs, mutta etäämmällä koko keto hehkuu aniliininpunaisena. Kukissa viihtyvät monenlaiset perhoset ja mettä keräävät kimalaiset.
Tarkemmin katsottuna kukkavarsien punaiseen yläosaan on takertunut muurahaisia ja muita pieniä hyönteisiä. Kasvit ovat mäkitervakoita, joilla on lisäksi kansanomaisia, tahmeaan varteen viittaavia nimityksiä kuten tervakukka ja tervaheinä.
Varren tahmaisuus on mäkitervakon hyvä tuntomerkki, sillä nopealla vilkaisulla sen saattaa sekoittaa vaikkapa lähes koko maassamme yleiseen puna-ailakkiin. Mäkitervakkoa kosteammilla kasvupaikoilla viihtyvän puna-ailakin kukkavarsi on kuitenkin vihreä ja hennon nukkainen. Sen runsain kukinta osuu alkukesään ennen mäkitervakon kukintaa.
Paahteiset, kuivat rinteet ja niityt ovat mäkitervakon suosimia kasvuympäristöjä. Sen syvälle ulottuva pääjuuri hakeutuu maaperään kosteuden perässä ja voi venyä metrin mittaiseksi. Haarova maavarsi muodostaa kasvista mätäsmäisiä, usein monen kukkavarren kasvustoja.
Mäkitervakon kukkia pölyttävät lentävät hyönteiset. Kesäkuun ensimmäisissä kukissa vierailevat etenkin kimalaiskuningattaret. Myöhemmin kesällä pölyttäjinä toimivat lukuisat päivä- ja yöperhoset, kukkakärpäset sekä pienet kovakuoriaiset.
Kasvin tervaisen tahmamainen kukkavarsi on osittain arvoituksellinen piirre. Se estää siivettömien pienten hyönteisten mesivarkaudet. Usein varteen on takertunut kukkiin alakautta yrittäviä muurahaisia. Siihen jää kiinni myös lentäviä hyönteisiä, jotka voisivat olla kasville tärkeitä pölyttäjiä.
Joidenkin teorioiden mukaan mäkitervakko saattaisi olla lihansyöjäkasvi. Lähisukuisen yhdysvaltalaisen kuningaskohokin kohdalla lihansyöjäteoria on osoitettu muutama vuosi sitten paikkansa pitämättömäksi, eikä kasvi eritä hyönteisiä houkuttelevia tai kiinni takertuneita uhreja sulattavia entsyymejä. Toisaalta kasvi saattaa hyötyä kuolleiden hyönteisten hiljalleen maaperään vapauttamista ravinteista.
Etelä-Suomessa yleisenä esiintyvä mäkitervakko harvinaistuu pohjoiseen päin mennessä. Kaikista tiheimmät esiintymät ovat lännessä Turun seudulla ja idässä Imatra-Savonlinna-välillä. Kasvia tavataan yleisenä myös Ahvenanmaalla. Kemin tienoilla kasvavat mäkitervakot ovat todennäköisesti muinaistulokkaita, mutta laji levittäytyy nykyäänkin uusille kasvualueille.
Menneinä vuosikymmeninä ihmistoiminta on tarjonnut mäkitervakolle suotuisia aukeita kasvuympäristöjä, ja kasvi on levittäytynyt monin paikoin teiden ja rautateiden varsille. Mäkitervakkoa uhkaavat vieraslajit, kuten komealupiini ja kurttulehtiruusu.
Myös maankäytön muutokset vähentävät kasville sopivia elinalueita. Toisaalta ilmastonmuutoksen myötä mäkitervakko saattaa levittäytyä uusille alueille.
Teksti: Lily Laine, kuva: Maija Karala