Tämän kirjoituksen otsikon ajatus on alunperin uusikaupunkilaisen taiteilijan Lauri Nilan esittämä. Viisas lause sai uutta tuulta siipiensä alle, kun Riitta Kilkku keksi ottaa sen kirjoittamansa Vakka-Suomen Taideyhdistyksen historiikin nimeksi.
”Taide on arka lintu” on osoittautunut oikeaksi myös Uudenkaupungin seurakuntakeskuksen tauluista käytävässä keskustelussa. Taide on herkkä ja arka asia, joka herättää isoja tunteita. Keskustelu on tässäkin tapauksessa tarpeellista. Tärkeintä kuitenkin olisi, että keskustelu koskisi ja käsitteli itse taidetta ja tauluja, ei eri mieltä olevia henkilöitä. Se näyttää nyt joiltakin unohtuneen.
Tauluista ja niiden tekijästä on taidettu sanoa jo lähes kaikki mahdollinen ja miltei kaikki tarpeellinenkin. Muutaman asian haluan kuitenkin itsekin tuoda esille.
Heti aluksi on syytä sanoa, että olen asiassa osittain jäävi, sillä olin luottamushenkilönä runsaat kolme vuosikymmentä sitten valitsemassa seurakutakeskukseen hankittuja taideteoksia.
Keskeistä on se, että pääasia noina vuosina oli seurakuntakeskuksen saaminen Uuteenkaupunkiin. Pitkään tavoitteena olleen rakennuksen kustannukset olivat miltei kymmenen miljoonaa silloista markkaa, mutta iso investointi kannatti, sillä seurakuntakeskus loi aivan uudet toimintamahdollisuudet monille työmuodoille. Rakennus saatiin lisäksi oivalliselle paikalle aivan kirkon naapuriin.
Seurakuntakeskuksenkin rakentamiseen liittyi monenlaisia mielipiteitä. Kun suuri betoninen rakennus kohosi puutaloalueen keskelle, moni kauhisteli sen sopimattomuutta tontilleen. Kun rakennus sitten sai kauniin lautaverhoilun betoniseinien peitteeksi ja muuttui ”puutaloksi”, mielipiteet muuttuivat täydellisesti. Rumasta ankanpoikasesta oli tullut upea joutsen.
Hienoon taloon haluttiin saada myös sisälle paljon kaunista. Seurakuntakeskusta varten laadittiinkin kattava kuvataidesuunnitelma, jota pidettiin silloin ainutlaatuisena Suomen seurakunnissa. Seurakunta sijoitti taidehankintaan myös merkittävän määrän markkoja.
Kaksivaiheisen kuvataidekilpailun tuloksena seurakuntasaliin ja muihin tiloihin valittiin taiteilija Hannu Väisäsen ehdotuksen mukaiset työt, joita pidettiin sekä väreiltään että muodoiltaan Leena Luostarisen ehdotusta rauhallisempana.
Hannu Väisänen selitti pääteoksensa symboliikkaa sanomalla, että kolme pylvästä on vastaus kilpailuohjelman teemaan ”Usko, Toivo, Rakkaus”. Ne ovat siis eräänlaiset kristinuskon peruspilarit.
Kuvataidehankkeessa asiantuntijana toiminut Turun Taidemuseon silloinen intendentti Erik Bergh korosti, että Väisänen on aukonut ansiokkaasti uusia uria kirkkotaiteen piirissä.
Myös seurakuntalaisille tarjottiin aikanaan tilaisuus tutustua kumpaankin kilpailuehdotukseen.
Nyt Uudenkaupungin seurakunta järjestää taideteoksista kaikille avoimen tilaisuuden keskiviikkona 19.7. kello 18. Silloin on oivallinen tilaisuus keskustella seurakuntakeskuksen tauluista ja taiteesta. Toivottavasti hyvässä hengessä ja rakentavasti muistaen, että taide on arka lintu, joka saakoon lentää vapaasti.
Lopullisia päätöksiähän taulujen kohtalosta ei ole vielä tehty.
Matti Jussila
Päätoimittaja, emeritus