– Alkuvuosina pidin tarkkaa kirjanpitoa ja silloin excel-taulukossa oli 900 erilaista kasvia. Kaikki eivät kuitenkaan ole menestyneet, Helkiö kertoo.
Timo ja Kirsti Helkiö muuttivat noin 1940 rakennettuun taloonsa 1983. Kemian diplomi-insinöörinä työskennellyt isäntä on aina ollut kiinnostunut kasveista, mutta puutarhaharrastukselle oli kunnolla tilaa vasta eläkkeellä. Suurin osa pihan kasvikokoelmasta on karttunut viimeisen kymmenen vuoden aikana.
– Puutarhan kauneus ei ole tavoitteena eikä minulla taida olla siihen
silmääkään. Olen istuttanut kasvit lähinnä niille parhaiten sopivaan paikkaan. Aroille kasveille se on ainoa mahdollisuus saada pysymään ne hengissä. Joskus siitä syntyy ”vahingossa” myös kaunis kokonaisuus. Kun jäin eläkkeelle, liityin kansalaisopiston puutarhapiiriin ja erilaisiin puutarhaseuroihin, niistä olen saanut paljon tietoa ja puutarhamatkoilta saanut ostaa harvinaisiakin kasveja.Puutarhansa kruunuiksi Helkiö mainitsee pionit, joiden paras kukinta on heinäkuun puolessa välissä jo ohi. Pioneja, samoin kuin monia muita kasveja, Helkiö on kasvattanut siemenistä. Siementaimista ei hänen mukaansa kuitenkaan tule emokasvin veroisia kukinnaltaan.
Rehevässä puutarhassa on paljon erikoisuuksia, joita tavallisilta kotipihoilta ei juuri tapaa, kuten rypälekuusi, tulppaanipuu, nenäliinapuu, neidonhiuspuu, pippuripuu ja ulkona talvehtivat kaktukset. Helkiö on kiinnostunut myös lehtien väreistä; kasvikokoelmassa on esimerkiksi keltalehtinen koivu, punapyökki ja vaahteroita, joiden lehdet ovat kaksivärisiä. Uusimpia hankintoja on skotlantilainen mustaviinimarjapensas.
– Marjat ovat paljon makeampia kuin suomalaisten lajikkeiden.
Rinnetontilla olevan puutarhan kasteluun Helkiö on rakentanut automaatin, jossa kasvien lomassa kiertävä kasteluletku tihkuttaa hiljalleen vettä. Vesi tulee maalämpöpumpun kaivosta. Lannoitteina käytetään puutarhan kevätlannoitetta ja biokompostorin tuottamaa ravinteikasta multaa.
– Syyslannoitus tahtoo unohtua, se pitäisi laittaa niin aikaisin, jo elokuussa.
Helkiö työskentelee puutarhassa yleensä muutaman tunnin joka päivä. Kun jokin istutusalueista näyttää liian täydeltä ja rikkaruohottuneelta, hän kaivaa sen ylös, puhdistaa, jakaa kasvit ja tekee alusta uudestaan. Ylijäämäkasveja Helkiö on myynyt tai lahjoittanut muille harrastajille.
Tontin laidalla on myös kasvihuone, jossa parhaillaan kasvaa kurkkuja ja tomaatteja. Keväällä kasvihuone on täynnä pieniä, omien kasvien siemenistä kasvatettuja taimia. Siemenkasvatus kiehtoo Helkiötä edelleen, vaikka oman tontin rajat ovat jo tulleet vastaan.
– Eipä täällä oikein enää ole tilaa uusille kasveille.
Tässä juttusarjassa esitellään Uudenkaupungin upeat pihat 2023 -yleisöäänestykseen tulevia puutarhoja. Kilpailun järjestävät Uudenkaupungin Sanomat, Uudenkaupungin omakotiyhdistys, Vanhat Talot ry ja Kurjenpolun taimipalvelu. Pihakilpailun yleisöäänestys alkaa 12.8. ja voittajapihat julkistetaan Rauhanpuistossa, Illallinen Ugin taivaan alla -tapahtumassa 31.8. sekä lehdessämme 2.9.
Pirkko Varjo
Timo helkiön piha on kaunein