Selasin kuitenkin kommentista innostuneena Kansalliskirjaston digiarkistosta vanhoja Uudenkaupungin Sanomia. Vanhin sieltä löytyvä plari on vuodelta 1891 eli vuotta myöhemmin kuin mitä lehti on perustettu. Toistaiseksi lehteä on digitoitu vuoteen 1939 asti. Valitsin arkistoista summamutikassa päivämääräksi 13.7. ja selasin eri vuosina sinä päivänä ilmestyneitä lehtiä. Lehdet olivat yksiniskaisia eli neljän sivun mittaisia ja niissä kerrottiin paikallisuutisten lisäksi varsin näyttävästi myös muun Suomen, Euroopan, Aasian ja Yhdysvaltojen uutisia, mutta perehdytään nyt siihen paikalliseen näkökulmaan.
Esimerkiksi vuonna 1894 raastuvan uutisissa kerrottiin, että eräs henkilö sakotettiin 35 markan ensi kerran juopumuksesta, fiiroomisesta ja meluamisesta. Varojen puutteessa tämä rangaistus muutettiin seitsemäksi vuorokaudeksi vesi- ja leipävankeudessa.
Vuonna 1898 lehden etusivulla kerrottiin, kuinka Uudenkaupungin VPK toimeenpanee suuret arpajaiset ja hupaisat kansanhuvit palokunnan kentällä. ”Ohjelmassa on muun muassa yksinpuhelua”, ilmoituksessa todettiin.
Vuonna 1915 lehdessä oli kuulutus: ”Saadun määräyksen nojalla ilmoitetaan täten polkupyörällä ajaville Uudessakaupungissa ja Vehmaan kihlakunnassa, että heidän tulee ennen kuluvan heinäkuun 21. päivä lunastaa Poliisilaitoksesta asianmukaiset järjestysnumerolevyt ilmoituksella, että yllämainitun päivän jälkeen ilman numeroa olevia ajajia tulevat sotilaat pidättämään ja saatetaan ajajat edesvastuuseen sota-aikana vallitsevien lakien mukaan joka täten kuuluvan heinäkuun 10 p:nä olleeseen kuulutukseen oikaisuna mainitaan.” Huh, olipa harvinaisen kapulakielistä, mutta kannatti varmasti lunastaa ne levyt, että välttyisi seuraamuksilta.
Heinäkuussa 1922 vieraili itse presidentti kaupungissa. Vierailupaikaksi oli valikoitunut kunnallisneuvos Kaskisen tila Hermansaaressa. Tasavallan presidentti ja rouva presidentti saapuivat moottoriveneellä Lokalahdelle ja heidän seurassaan olivat ministeri Erkko rouvineen ja adjutantti majuri Falckenberg. Kunnianarvoisat vieraat yöpyivät Hermansaaressa, jonka jälkeen he siirtyivät Kultarantaan. Moni tuon ajan elänyt olisi varmasti halunnut olla kärpäsenä tilan päärakennuksen katossa ja kuunnella illan ja yön aikana käytyjä keskusteluja.
Täällä sattui samoihin aikoihin myös merkillinen onnettomuus, kun ajuri Sundblomin orihevoset olivat vetämässä niittokonetta ja hevosille tuli riita. Ne nimittäin alkoivat pureksia toisiaan ja toinen sai toisen niskasta kiinni, jolloin allepuolelle joutunut liuhtaisi vähän lujemman puoleisesti. Samainen liuhtaissut hevonen kaatui pian aisojen päälle kuolleena, koska oli saanut sydämenhalvauksen. Hevonen oli noin 5 000 markan arvoinen. Artikkelin lopussa todettiin, että sellaista se oli maailman aika, kiukkuista ja häijyä. Hevosetkin suuttuvat niin, että saavat sydänhalvauksen.
Vuonna 1935 avattiin Pyhämaan Kammelan kylässä Hannulan talossa sekatavaramyymälä. Kalannin osuusliikkeen myymälän varastossa pidettiin kaikkia sekatavara-alaan kuuluvia tavaroita ja hintojen kerrottiin olevan kuluttajille erittäin edullisia. Munantuottajatkin huomioitiin, koska kananmunia myymälään ostettiin jatkuvasti päivän korkeimmilla hinnoilla.
Ihan vastaavia juttuja ei nykyaikana taideta lehteen enää laittaa, tai ainakin adjektiivien määrää uutisissa on vähennetty. Tosin esimerkiksi muutaman vuosikymmenen taakse selatut lehdet osoittavat, että silloinkin uutisoitiin rahapulasta, koulujen rakentamisesta, siltojen kunnosta, poliittisista riidoista, työntekijäpulasta ja varkauksista. Ja lukijan äänessä kommentoitiin silloinkin väärin järjestetyistä markkinoista tai kuoppaisista teistä.
Katja Kaartinen
toimittaja