Erittäin mielelläni olisin suosinut enemmän julkisia kulkuvälineitä, mutta silloin reissut olisivat jääneet tekemättä, kun mökkipaikkakunnalta ei busseja saati junia kulje. Eikä toki Uudestakaupungistakaan pääse kovin moneen paikkaan, tai ei ainakaan takaisin saman päivän aikana.
Yhden poikkeuksen tosin tein, sillä lähes jokavuotinen pyhiinvaellukseni Seinäjoen Törnävänsaarelle oli muutaman tunnin ajomatkan päässä. Laskujeni mukaan tämä oli minulle jo 12. Provinssi(rock), vaikka välillä on tullut useamman vuoden taukojakin.
Muuten ehdin nähdä paljon uutta melko tutuilta paikkakunnilta Varsinais-Suomesta, Kanta-Hämeestä ja Uudeltamaalta. Välillä oikein hämmästyttää, kuinka paljon Suomessa riittää turistikohteita, jos vain ottaa asioista selvää.
Minun lomakohteitani eivät olleet Rodos, Pariisi tai Bangkok, vaan Forssa, Loimaa ja Nurmijärvi. Näin useita mielenkiintoisia museoita ja söin hyvää ruokaa. Todennäköisesti Pariisin-reissu olisi sisältänyt samoja elementtejä, vaikka en silti ala kutsua Forssaa Suomen Pariisiksi. Molempia kaupunkeja toki halkoo joki, mutta siihen ne yhteneväisyydet loppuvatkin.
Savon Pariisiksi muuten kutsutaan Joroisten kuntaa, mutta olen käynyt vain oikeassa Pariisissa, joten en ota kantaa lempinimen paikkansapitävyyteen.
Välillä matkaa tehdessäni ihmettelin, olenko jonkun todella huonon tosi-tv-ohjelman tähti. Vaikka puhelin olisi ollut hiljaa koko päivän, se kilahtaa takuuvarmasti, kun pääsen liikkeelle. Välillä en ehtinyt kääntyä edes mökkitieltä hieman isommalle tielle.
Oma autoni ei ole niin moderni, että viesti ilmestyisi auton ruutuun, vaan puhelinta pitää oikeasti katsoa. Eikä esimerkiksi moottoritiellä ole mahdollisuutta tutkia puhelinta, kun pitää keskittyä liikenteeseen.
Kun sama toistui lähes jokaisella reissulla, aloin leikilläni miettiä, näkeekö joku, että olen aloittanut matkani ja päättää tuoda hieman jännitystä elämääni. Aika surkea yritys, sillä vasta ehkä kolmannen piippauksen kohdalla varovaisesti vilkaisen, onko jollain oikeasti jotain asiaa, vai onko urheilumaailmassa tapahtunut jotain ”merkittävää”, kuten Turun Palloseura hankkinut koeajalla entisen huippulupauksen tai häntäpään F1-talli vaihtanut surkeasti ajaneen tulokkaan entiseen huippukuskiin.
Provinssista minulla oli hieman kiire eräälle mökille, enkä halunnut pysähtyä matkalla kuin kerran. Eikös silloin kolmekin WhatsApp-ryhmää päättänyt herätä eloon.
Kun vihdoin oli pakko pysähtyä tankkaamaan, vilkaisin puhelinta ja huomasin 24 uutta viestiä. Yksi niistä vaati vastauksen.
On toki mukavaa, että saan viestejä, mutta onko niiden aina pakko tulla yhtä aikaa ja silloin, kun en voi vastata. Joillakin ihmisillä on lisäksi tapana lähettää asiansa kolmessa viestissä, jota saattaa vielä seurata yksittäinen emoji. Eli puhelin saattaa piipata yhtäkkiä neljä kertaa jonkin turhan asian takia.
Samaan kategoriaan kuuluu iänikuinen vitsaus, että puhelin soi vain ja ainoastaan silloin, kun olet vessassa. Tai hälytysjärjestelmiä kauppaava nuorukainen on ovella, kun paistat jauhelihaa.
Mutta tuskinpa kellään on niin paljon aikaa, että tahallaan järjestäisi minun elämääni pieniä ärsykkeitä. Eikä sellaista ohjelmaa kukaan jaksaisi katsella, vaikka toisaalta hämmentävän moni seuraa Big Brotheriakin, jossa ei pääasiassa tapahdu mitään.
Risto-Matti Kärki
tuottaja