Rauhan symposiumin lauantain ohjelmassa pohdittiin monelta kantilta, mitä seurauksia Venäjän hyökkäyssodalla Ukrainaan on. Sodan syitä tai syyllisiä eikä nykyvaihetta käsitelty, vaan keskityttiin tilanteeseen, jossa sota on päättynyt, sillä jokaisella sodalla on taipumus jossain vaiheessa päättyä.
Puhetta johdatellut emeritusprofessori Tuomo Melasuo totesi omassa puheenvuorossaan, että menossa olevalla sodalla ei ole voittajia.
– Rauhan ajasta on sodan keskellä haastava puhua, mutta toisaalta se on sitäkin tärkeämpää. Mitä maailmassa tapahtuu sen jälkeen, kun aseet vaikenevat, miten kahden naapurimaan on mahdollista elää jatkossa?
Melasuon mukaan ensimmäisen maailmansodan rauhansopimuksessa Versaillesissa tehtiin virheitä, jotka johtivat eräiden arvioiden mukaan muutama vuosikymmen myöhemmin toiseen maailmasotaan. Pariisin rauhassa oltiin viisaampia eikä tuomittu koko kansaa vaan sen johtajat. Miten käy tällä kertaa?
Oman, osin varsin synkän arvionsa sodan jälkeisestä kehityksestä esitteli emeritusprofessori Jyrki Käkönen . Hän on tutkinut ja analysoinut maailmanjärjestelmää ja kirjoittanut siitä paljon.
– Ukrainan sodassa on kysymys siitä, että Venäjä lähti haastamaan USA:n ylivaltaa Ukrainan kautta, eli pohjimmiltaan sodassa ovat vastakkain Venäjä ja USA.
Se tekee konfliktista koko maailmaa koskevan. Tilannetta voidaan tarkastella perinteisestä itä-länsi-näkökulmasta, mutta myös lännen ja etelän vastakkainasettelun kantilta.
– Se on selvä, että Venäjä häviää tämän sodan eikä se kilpaile enää maailman johtajuudesta USA:n kanssa, vaan sen tilalle nousee Kiina. Mielenkiintoista nähdä, millaisen roolin Kiina ottaa.
BRICS-maiden eli Brasilian, Venäjän, Intian, Kiinan ja Etelä-Afrikan yhteenliittymän Käkönen näki vielä muutama vuosi sitten merkittävänä vastavoimana USA:lle, mutta Venäjän taantuminen heikentää sitä.
– Ottaako Kiina Venäjän paikan BRICSissä ja mihin suuntaan tähän asti tasapainoillut Intia kallistuu? Venäjän rooli tulee olemaan arvoitus, sen asema heikkenee, mutta toisaalta sillä on ydinasepelote.
Käkösen mukaan USA tulee vahvistumaan, kun itä ja BRICS heikkenevät. Se on demokratian voitto, mutta kehityksellä on lieveilmiöitä.
– Tulemme todennäköisesti näkemään sodan päätyttyä ylimielisen USA:n ja se aiheuttaa levottomuuksia ainakin etelän valtioissa.
– Demokratia on kuitenkin uhattuna demokraattisissakin maissa, sillä äärikonservatismi ja nationalismi vahvistuvat. Näkisin ainoana positiivisena vaihtoehtona, että länsi luopuu ylimielisyydestään ja lähtee uudistamaan koko maailmanjärjestystä.
Käkösen mukaan länsimaiset arvot eivät ole ainoa ”hyvä” vaihtoehto, jota voidaan muille sanella, vaan tulee ymmärtää myös muita kulttuureja ja niiden arvoja.
– Länsimaissa tarvitaan kokonaan uudenlaista asennetta, ei vain demokratian puolustamista.
Myös ilmastonmuutoksen vastainen kamppailu on jäänyt sodan jalkoihin ja se on koko maapallon kannalta vakava asia ja muuttuu entistä vakavammaksi, jos koko muutoksen kieltävä Trump pääsee takaisin valtaan USA:ssa.
Oman puheenvuoronsa käyttivät myös tutkijat, ukrainalainen Olga Filippova , venäläinen Vadim Romasov ja virolainen Madli Vain . He tarkastelivat asioita hieman suppeammassa perspektiivissä kuin Käkönen.
Filippova totesi, että sotatantereena olevan Ukrainan infrastruktuuri on kärsinyt valtavia vahinkoja, sen asukkaita on siirtynyt muualle suuressa määrin ja maahan jäänyt väestö kärsii erilaisista traumoista. Jälleenrakennuksesta tulee pitkä ja vaikea.
Romanov muistutti rintamalla olleiden vaikeasta paluusta siviilielämään, josta jo Venäjällä on uutisoitu. Syy ei ole heidän, mutta seuraukset jäävät heidän kannettavakseen. Tästä on Venäjälle kokemusta aiemmista sodista eikä ongelma ole Suomellekaan tuntematon.
Vainin oma maa Viro ei ole sodassa, mutta hän muistutti tutkimuksesta, jonka mukaan traumaattiset kokemukset voivat tiedotusvälineiden kautta olla muualla yhtä voimakkaita kuin sodassa olevalla maalla eli nykyisen informaatiotulvan seurauksena vaikutukset ulottuvat entistä laajemmalle.
