Maasto vaikuttaa paikoin erittäin kuivalta. Kuivuuden huomaa heti mustikoista, jotka ovat harvalukuisempia ja kenties pienempiä verrattuna aiempaan vuoteen. Mustikkasato on yleisesti ottaen ympäri Suomen tavanomaista heikompi, ainakin Luonnonvarakeskuksen havaintojen ja arvioiden mukaan. Kuivat oksat rasahtelevat metsässä tarpoessa, eikä metsä tuoksu järin vahvasti. Maasta pilkottaa välillä yksittäinen, nahistunut sieni. Ensivaikutelma ei ole järin lupaava, joten mukaan tarttuu vain kaksi pienehköä ämpäriä.
Toisaalta kosteikkoisemmalle alueelle siirtyessä ero on kuin yöllä ja päivällä. Osa pensaista jopa notkuu mustikoista. Ämpärin saisi täyteen hetkessä. Paikoin voi haistaa voimakkaana sienen tuoksun. Kumisaappaille tulee kieltämättä käyttöä. Kuivilla alueilla ei juuri hyönteisiä näkynyt, mutta pian on hyttysparvi ja muut korvan juuressa pörräävät hyönteiset jo löytäneet sienestäjän. Metsien suurin vitsaus, eli hirvikärpänen, loistaa onneksi vielä poissaolollaan.
Pidemmälle kävellessä saattaa silmien edessä jo siintää rykelmä kantarelleja, jotka värinsä puolesta erottuvat hyvin, etenkin vielä, kun maahan ei ole pudonnut massoittain kellertäviä lehtiä ja havuja. Äkkiä onkin muutama litra kerättynä, eivätkä matkaan otetut kaksi pienehköä ämpäriä riitäkään. Pessimisti ei koskaan pety, sanotaan, mutta tässä kohtaa optimismille olisi kenties ollut käyttöä.
Kun kantarellit ovat löytäneet tiensä ämpäriin ja lopulta pöydälle, on putsaamisen vuoro. Tällä kertaa sienet onnistui nostaa melko puhtaina, joten työtä ei liikaa ollut. Kantarellia ei tarvitse ryöpätä tai muuten käsitellä, mutta vesi on sienistä hyvä haihduttaa pois pannulla. Lopulta on edessä päätös siitä, mitä sienistä tekee.
Kantarelli on hyvää jo sellaisenaan paistettuna, pienen suolamäärän kera. Kantarellin maku on mieto, mutta erottuva. Liika suolaisuus tai mausteisuus voi helposti peittää alleen sienen ominaismaun, kun taas rasva korostaa sitä. Siksi kantarelliruoissa kannattaa suosia esimerkiksi ruokakermaa, smetanaa, tai vaikkapa maustamatonta tuorejuustoa.
Kantarellista saa erinomaisen kastikkeen pastalle, kun ensin pilkkoo ja ruskistaa halutun määrän sieniä, ja ripottelee sekaan suolaa. Tämän jälkeen pannuun lisätään ruokakerma, jonka annetaan imeä makua itseensä välillä sekoitellen miedolla lämmöllä. Kastiketta on hyvä maistella välillä, ja lisätä mausteita tarpeen mukaan. Pieni tilkka viinietikkaa täydentää makuprofiilin, tasapainottamalla kastikkeen rasvaisuutta ja tuomalla kevyen vastapainon muuten umamivoittoiseen makuun.
Kantarellikastikkeen kanssa kannattaa suosia tuorepastaa, sillä kastike tarttuu siihen huomattavasti helpommin, ja sen koostumus sallii sienen rakenteen korostua paremmin. Kuivattua pastaa käyttäessä voi kastikkeen tarttuvuutta avittaa lisäämällä siihen pieni määrä pastan keitinvettä, sillä sen sisältämä tärkkelys tekee siitä tarttuvamman. Pastalajeista kantarellikastikkeen kanssa hyväksi todettuja ovat ainakin tagliatelle ja fettucine. Reilu suola keitinvedessä korostaa pastan makua, joten sitä kannattaa laittaa enemmän kuin pari hyppysellistä.
