Miksi lintukosteikoista pitäisi huolehtia? Eikö erilaisten luonnonympäristöjen olisi parasta olla ilman ihmisten puuttumista niiden toimintaan?
Moni aikanaan luonnollisesti syntynyt kosteikko on jo kauan sitten otettu ihmiskäyttöön. Vesistöjen rannoilla sijaitseva avonainen maasto kelpasi hyvin viljelykseen ja asutukseen. Ravinteikkaassa maaperässä viljelykasvit kasvoivat hyvin ja rannasta pääsi näppärästi kulkemaan vesireittejä pitkin.
Karjanlaidunnuksen myötä uusia avonaisia kosteikkoalueita syntyi sellaisille rannoille, jotka muutoin olisivat metsittyneempiä. Nämä kosteikot eivät olisi olemassa ilman ihmistoimintaa. Laidunnuksen loputtua ne pyrkivät palaamaan siihen tilaan, jossa ne olivat alkujaan: kasvamaan umpeen ja rehevöitymään.
Koska paluuta entiseen ei ole, on tärkeää, että huolehdimme nykyisistä lintukosteikoista.
Useat naapurimaamme ovat panostaneet kosteikkoalueiden hoitoon, sillä ne ovat runsaan elonkirjonsa lisäksi myös tärkeitä puskurivyöhykkeitä äärisäiden myötä yleistyvien tulvavesien hillitsemiseksi.
Suomessa lintukosteikkojen tilanne on heikompi kuin monessa muussa Euroopan maassa. Tästä kertoo surullisen selkeästi kotimaisten vesilintujemme tilanne, joka on usean lajin kohdalla hälyttävä.
Monen lajin kanta on taantunut viimeisen parinkymmenen vuoden sisällä rajusti. Tällä hetkellä yli puolet metsästyksen kohteena olevista vesilinnuista on luokiteltu Suomessa joko uhanalaiseksi tai äärimmäisen uhanalaiseksi. Kantojen muutos on ollut niin nopeaa, että metsästyslainsäädäntö ei ole pysynyt perässä.
Usea Suomessa voimakkaasti taantunut vesilintulaji voi muualla Euroopassa paremmin. Niiden kanta on vakaa tai jopa runsastuva. Näin on esimerkiksi tukkasotkan kohdalla. Suomessa tukkasotkan pesimäkanta on romahtanut vuosituhannen vaihteen yli sadasta tuhannesta pesimäparista noin 40–60 tuhanteen pesivään pariin.
Vesilinnut ovat tänä kesänä olleet erityisen huomion kohteena myös lintuinfluenssan takia. Useilla paikkakunnilla on esiintynyt lintujen massakuolemia, ja ihmisillä on huoli taudin kehittymisestä jopa uudeksi ihmisestä toiseen tarttuvaksi pandemiaksi asti.
Vaikka pahimmat uhkakuvat lintuinfluenssan muuntumisesta eivät toteutuisikaan, on tilanne vaikea monelle vesilinnulle. Taudin leviäminen pesivissä lokkiyhdyskunnissa tarkoittaa myös lokkien naapureina viihtyvien sorsalintujen altistumista ja tartuntoja.
Elinympäristöjen heikkenemisen ja metsästyspaineiden kanssa kamppaileville vesilintulajeille epidemialla voi olla kauaskantoiset vaikutukset.
Teksti: Lily Laine, kuva: Maija Karala