Sallisen kynästä on nuottien lisäksi lähtenyt vuosien varrella runsaasti kirjallistakin tekstiä. Elän, kirjoitan: muistikuvia ja pohdiskeluja (2022) sisältää elämäkerrallisia muistelmia ja sukutarinoita, pohdiskeluja säveltäjän työstä, päiväkirjamerkintöjä vuosien varrelta sekä laajemminkin kulttuuria ja yhteiskuntaa käsitteleviä tekstejä.
Luku Matkakuvia kadonneesta idealismista kertoo Sallisen kokemuksista ja havainnoista Neuvostoliitossa, missä hän vieraili vuonna 1961 Suomen Säveltäjät ry:n sihteerinä yhdessä puheenjohtaja Olavi Pesosen kanssa.
Fridrich Bruk on syntynyt Harkovassa, Ukrainassa vuonna 1937. Hän asettui pysyvästi Suomeen vuonna 1974. Kirjassaan Soi maininki hiljainen (2017) Bruk kertoo nuoruudestaan ja taiteilijoiden elämästä 1950- ja 60-lukujen Neuvostoliitossa.
Ukrainalaisen pianistin Heinrich Neuhausin (1888–1964) traaginen kohtalo neuvostodiktatuurin hampaissa on kylmäävää luettavaa. Myös ukrainalaisen ja sittemmin Yhdysvaltoihin paenneen pianotaiteilija Vladimir Horowitzin elämänvaiheista Bruk kertoo valaisevasti.
Muistelmien lisäksi kirjassa on esseitä wieniläisklassikoista, venäläisestä nykymusiikista sekä musiikin filosofiasta. Oman lukunsa saa Brukin säveltämä ja Juha Vainion sanoittama laulelma, josta kirjan otsikkokin on peräisin. Kirjan liitteenä on Brukin orkesterimusiikkia sisältävä cd-levy.
Paavo Heininen (s. 1938) on kirjoittanut runsaasti tekstejä luennoille ja radioon. Muistinosoituksia: kirjoituksia musiikista (2015) on valikoima esitelmiä, analyysejä, esseitä ja pakinoita.
Tuttujen nimien kuten Brucknerin, Mahlerin tai Messiaenin lisäksi hän nostaa esille vähemmän tunnettuja säveltäjiä, esimerkiksi Karl Amadeus Hartmannin (1905–1963). Teosesittelyjä lukiessa tekee mieli myös kuulla kyseisiä sävellyksiä.
Jos lukijalla on internet-yhteys ja verkkokirjastotunnukset, voi teoksia tai kokonaisia cd-levyjä kuunnella suoratoistona Naxos Music Libraryn kokoelmista. Myös levyjen tekstiliitteet sisältyvät Naxos-palveluun.
Sieltä löytyvät Heinisen esittelemät Hartmannin sinfoniat ja monta muutakin teosta.
Eero Hämeenniemi (s. 1951) on jo nimekemääränkin perusteella toiselta ammatiltaan kirjailija. Hän on matkustanut niin idässä kuin etelässäkin tutustumassa eri maiden musiikkeihin ja kulttuureihin.
Tietokirjat Missä sade leikkii (2004) ja Norsuilla etuajo-oikeus (2005) tutustuttavat lukijan Intian ja sen naapurimaiden elämänmenoon. Hämeenniemi on perehtynyt myös tamilin kieleen, toimittanut ja suomentanut valikoiman Yön tulva: klassista tamilinkielistä runoutta (2015).
Intian rinnalla hänen toinen suuri rakkautensa on Italia. Matkakertomuksia nyky-Italiasta sisältävä Napolista etelään (2021) on nautinnollista luettavaa. Paikallista lähihistoriaa ja yhteiskuntakuvausta rikastuttavat lukuisat anekdootit matkan varrelta.
Kaunokirjailijana hän debytoi vuonna 2005 ilmestyneellä antiikin Roomaan sijoittuvalla romaanilla Pyhän Calixtuksen lähde: miten roomalaisesta orjasta tuli pankkiiri, rangaistusvanki, diakoni, piispa, marttyyri ja pyhimys.
Uusin kaunokirjallinen teos on historiallinen romaani Kulkija Venetsiassa (2022). Katolisen luostarilaitoksen Venetsiassa 1600- ja 1700-luvuilla ylläpitämät orpokodit, ospedalit, antoivat lahjakkaimmille tyttölapsille musiikkikoulutuksen, jotta nämä palvelisivat loppuikänsä kirkkokuoroissa.
Yksi heistä oli luostarista ulos taiteilijauralle ponnistanut Laura Maddalena Lombardini-Sirmen , jonka tarinan innoittamana Hämeenniemi on kirjoittanut ja säveltänyt musiikkidraaman cembalisti Elina Mustoselle .
Uudenkaupungin pääkirjaston tämän kuun lukuvinkit kokosi kirjastonhoitaja
Lauri Seutu.