Kiinnostuneita kävijöitä riitti koko päiväksi, kun Mattilan tila Tammistossa avasi ovensa viime sunnuntaina. Tila on avoinna suurelle yleisölle vain yhtenä päivänä kesällä ja sen esinekokoelmat ovat saaneet runsaasti valtakunnallista huomiota. Ne ovat monelle myös muistorikas matka entiseen.
Tilan isäntä ja kokoelman kerääjä sekä ylläpitäjä Pentti Siivonen katsookin ihmisvilinää tyytyväisenä. Päivän aikana kävijöitä laskettiin olleen yli 300.
– Kiinnostusta on kuten aiempinakin kesinä. Kävijät painottuvat vanhempaan ikäluokkaan, Siivonen juttelee vieraitaan opastaessaan.
Kiinnostaa asia myös nuorempaa väkeä. Aitan hämärästä astuvat juuri ulos Neela , Osku , Aku sekä Eveliina Salovaara . Porukan nuorimmat kertovat, että ihan kivaa ja heillekin jännää seikkailu menneessä on. Uuden sukupolven onkin aina hyvä nähdä, miten ennen elettiin ja oppia tätä arvostamaan.
Niin myös meidän vanhempien. Pihamaalla keskustellaan vilkkaasti siitä, mitä muistoja mieleen itse kullekin tuo. Monia huolestuttaa myös se, miten tämä perintö Mattilassa jälkipolville säilyy.
– Toivottavasti säilyy. Joku ratkaisu tämän kokoelman ylläpitoon pitäisi löytyä, Siivonen vastaa.
Toistaiseksi tilan aitta, paja ja riihi alkuperäiseen asuunsa kunnostettuina toivottivat kävijät tervetulleiksi vielä ainakin tänä kesänä. Sekä myös itse tilan päärakennus, kunnostetussa asussaan sekin.
Mattila tunnetaan valtakunnallisesti. Siivonen kertoo, miten vuosien mittaan tilalla ovat vierailleet niin professorit kuin kaikki muutkin maamme johtavat asiantuntijat. Kun vanhat esineet vielä ovat esillä alkuperäisessä ympäristössään, sen parempi.
Erityistä huomiota ovat saaneet esillä oleva merkittävä kirkkovakka- ja juustomuottikokoelma. Vuosien mittaan Siivonen on koonnut lähes kaikkea mitä vanhalla maaseudulla on aikanaan tarvittu ja käytetty. Sekä muitakin muistoja seutumme rikkaasta kulttuuriperinnöstä. Myös edustava kokoelma kupariesineitä kertoo tästä sekä näyttävä kokoelma vanhoja 1800-luvun lasiesineitä.
Kun aittojen matalista ovenkarmeista sisälle menneisyyden hämärään kapuaa, miettii, miten rikas oma kotiseutumme Vakka-Suomi onkaan kulttuuriltaan. Mutta osaammeko me sitä arvostaa?
Rauno Laine
