Elokuussa moni ihmislapsi on aloittanut uuden vaiheen eskareiden ja koulujen alkaessa. Loppukesän ja alkusyksyn taitteessa myös luonto on täynnä nuoria eläinlapsia, jotka itsenäistyvät ja aloittelevat omaa elämää.
Eri eläimillä lapsuus on hyvin erilainen. Joillain lajeilla se on pitkä, toisilla taas lyhyt tai jopa olematon. Useilla lajeilla lapsuus on lyhyt välivaihe ennen aikuiselämää. Sitten löytyy lajeja, joiden elämä kuluu valtaosin keskenkasvuisena ja aikuisuus on häviävän lyhyt henkäys.
Planktonäyriäisiin kuuluvia pieniä vesikirppuja esiintyy Suomenkin vesissä noin 70–80 lajia. Vesikirput voivat lisääntyä suotuisissa olosuhteissa suvuttomasti. Tällöin kaikki yksilöt ovat naaraita ja niiden tuottamat jälkeläiset ovat emonsa klooneja. Usein lisääntyminen on niin nopeatahtista, että se alkaa heti elämän ensimetreiltä lähtien. Vesikirpuilla ei siis ole niin sanottua lapsuutta juuri ollenkaan.
Hyönteisiin kuuluvien päiväkorentojen lapsuus eli toukkavaihe puolestaan kestää jopa vuosia. Ne elävät hapekkaassa, yleensä virtaavassa vedessä ja syövät leviä sekä muuta eloperäistä ainesta.
Muodonmuutosvaiheiden myötä päiväkorento siirtyy vedestä ilmaan. Se ei aikuisena enää syö, sillä sen ainut tehtävä on löytää kumppani ja lisääntyä. Päiväkorennot elävät nimensä mukaisesti ainoastaan päivän tai pari.
Suomessa pesivistä linnuista suuri osa muuttaa talven tieltä etelämmäksi, joten poikasten on oltava syksyllä lentokykyisiä. Vesilintujen ja kanalintujen poikaset ovat heti kuoriuduttuaan valmiita lähtemään pesästä. Sen sijaan useiden varpuslintujen poikaset viettävät elämänsä ensipäivät pesässä sokeina ja lähes kaljuina.
Emolinnut huolehtivat jälkikasvustaan. Poikasten kehittyessä ne oppivat elintärkeitä taitoja ruoan hankinnasta petojen välttelyyn. Syksyn tullen poikaset muistuttavat jo huomattavasti aikuisia. Silti ne ovat vielä keskenkasvuisia. Moni pienikokoinenkin lintulaji elää useita vuosia, ja poikaset saavuttavat sukukypsyyden vasta kuoriutumista seuraavana vuonna.
Suurikokoisilla lintulajeilla sukukypsyyden saavuttamiseen menee pidempään. Kurjet ovat sukukypsiä aikaisintaan kolmen vuoden ikäisinä, laulujoutsenilla ja merikotkilla kestää 4–6 vuotta. Harmaalokki pesii ensi kerran kolmivuotiaana, jolloin sen sulkapeite ei ole vielä ehtinyt kehittyä aikuisen lokin puvuksi.
Sukukypsyys ei aina tarkoita samaa kuin aikuisuus. Moni laji kasvaa ja kehittyy lisääntymisiän saavuttamisen jälkeen. Poikaskuolleisuus voi kokemattomalla emolla olla suuri: pesä tai poikaset saatetaan hylätä herkemmin jonkin häiriötekijän osuessa kohdalle, pesäpaikan valinta ei suju vielä niin hyvin tai ravinnonhankinta ei onnistu. Tulevien poikueiden kanssa edellisistä kerroista on otettu opiksi.
Ihminen ei siis suinkaan ole ainoa lapsuutta ja nuoruutta viettävä laji. Moni muukin opettelee elämäänsä hyvän tovin, ennen kuin taidot ovat hioutuneet kohdilleen.
Teksti: Lily Laine, kuva: Maija Karala