– Puusto ja katajikko on joissakin kohdissa kasvanut niin tiheäksi, että aluskasvillisuus häviää. Puuston ja katajan raivaus antavat aluskasvillisuudelle mahdollisuuden säilyä ja levitä uusille alueille mukaan lukien harvinaiset ja uhanalaiset lajit, kertoo Metsähallituksen luonnonsuojelun asiantuntija Markus Jaskari .
– Eri lajeilla on eri tarpeita. Sellainen tasapaino pidetään, Jaskari toteaa.
Talkoolaisia on tullut paikalle yli 20 eri puolilta Suomea, ja myös ulkomaita myöten. Puolasta leirille saapui Maks Bojarowski .
– Olen ensimmäistä kertaa Suomessa. Saavuin varta vasten leiriä varten, päivää ennen sen alkua, Bojarowski kertoo.
Talkooleiristä Bojarowski kuuli helmikuussa Puolassa järjestetyssä WWF:n työpajassa, jonka vetäjä oli suomalainen. Nuori mies on pitänyt talkooleiristä ja sen maisemista.
– Tämä on virkistävää mielelle, Bojarowski kertoo, ja lisää, että saarella pääsee näkemään monia lajeja, jotka ovat Puolassa hyvin harvinaisia.
WWF:n puolelta talkooleiriä vetää ympäristöjärjestön suojelujohtaja Jari Luukkonen , joka on nyt ensimmäistä kertaa Vekaran saarella.
– Vedän tämän yhden leirin kesässä vuosittain. Aloitin vuonna 1995, siitä lähtien. Tämä on ensimmäinen kerta täällä, Luukkonen kertoo.
– Tämä on hieno kohde. Täällä ei ole paljon kävijöitä, vaan saari on eristyksissä, hän toteaa.
WWF järjestää tai on mukana järjestämässä lukuisia talkootapahtumia ympäri maata.
– Talkooleireissä on aina se hieno puoli, että ihmiset ovat niin motivoituneita. Nopeus on hämmentävää, siinä näkyy talkootyön voima. Jos Metsähallituksesta pari tyyppiä tätä tekisi, siinä menisi viikkoja, toteaa Luukkonen.
Metsähallituksen luontopalvelujen luonnonsuojelun asiantuntija Aila Tarvainen suorittaa paikalla perinnebiotoopin täydennysinventointia, mitä tehdään perusinventoinnin jälkeen hoidon edetessä.
– Upeaa, että saa tehdä työtä tällaisissa maisemissa, Tarvainen toteaa.
Tarvainen kertoo, että emäksiset kivilajit ja vaihteleva topografia ovat luoneet saarella edellytykset monien harvinaisten kasvien esiintymiselle. Saari on mosaiikkinen, eli luontotyypeiltään monipuolinen. Sieltä löytyy kallioketoja, katajaketoja, hakamaita, metsikköjä ja rantaniittyjä. Kalliopainanteissa on lukuisia pikkulampareita. Saarella on lukuisia soistumia, mistä voi löytää rimpivihvilää, valkopiirtoheinää, kihokkia ja pikkukarpaloa.
– Harvinaiset ja uhanalaiset kasvit lisäävät arvoa, sen mukana tulevat hyönteiset. Nämä on monella tapaa hyvin tärkeitä. Perinnebiotoopin huomionarvoisista ja uhanalaisista lajeista voisin mainita keltamataran, useat noidanlukkolajit, pikku- ja isosappi, ruoho- ja nurmilaukan. On tärkeä muistaa myös perhoset ja linnusto, hän kertoo.
Tarvaisen mukaan on tärkeää, että saadaan tietoon, kuinka paikkaa on ennen hoidettu.
– Sen vuoksi on oivallista, että saarelainen Matti Wahlbäck on osannut valottaa kulttuurihistoriallista taustaa, Tarvainen kiittää.
Talkooleirien aikataulut ovat selkeät. Aamupala syödään aamuseitsemältä, työt alkavat kahdeksalta, ja iltayhdeksän aikaan on vielä iltapalan aika.
– Ensimmäiset leirit ovat olleet vuonna 1977. Siitä lähtien ollut aika lailla sama, kertoo Luukkonen aikatauluista.
Kellon lyödessä 12 on lounaan aika. Tarjolla on tällä erää kaalikeittoa, leipää, mehua ja kahvia.
– Tämä on todella hyvää, kuuluu erään leiriläisen suusta ohimennen.
Leirikokkeina toimivat Anu Arresto ja apukokki Tilla Hietanen , joilla kummallakin on työtehtävään vankka kokemus.
– Talkooleirihommia olemme tehneet jotakuinkin yhtä kauan Tillan kanssa, noin 20 vuotta, kertoo Arresto. Kokkina Arresto on kuitenkin toiminut pidempään.
Ruoan valmistaminen leiriolosuhteissa eri kohteissa voi olla haastavaa. Säilyvyyteen pitää kiinnittää huomiota, eikä jonkin asian unohtuessa voi sitä helposti hakea.
– Täällä ei ole kellaria tai muuta sellaista, toteaa Hietanen säilytyksestä.
Leiriläisille tarjotaan monipuolista ruokaa.
– Vähän kaikenlaista, monesti lounaaksi on keitto, päivällisellä mitä milloinkin, kertoo Arresto.
Maanantaina päivälliseksi oli tiedossa siikaa, jota saarella tukikohtaansa pitävä Matti Wahlbäck onnistui verkolla runsain mitoin nostamaan. Wahlbäckille saari on jo lapsuudesta tuttu.
– Silloin täällä asui kaksi perhettä ympäri vuoden, hän kertoo.
Koulunsa Wahlbäck kävi Uudessakaupungissa.
– Me kakarat oltiin täällä vain kesäloman loppuun.
Vekaran saari on Wahlbäckille tärkeä.
– Sanon suoraan, että tämä on ainutlaatuinen saari,eikä ole kesämökkiä toisen vieressä, Wahlbäck toteaa.
