Teksti mainittiin Ulla-Maija Paalun tekemäksi, vaan eipä ollut Ulla-Maijan ansiokasta tekstiä juurikaan. Ohjaajan olisi kannattanut tutustua tarkemmin Ulla-Maijan kirjoittamaan kirjaan. Hän olisi voinut saada kiinni sen aikakauden tunnelmasta. Mielestäni esim. puvustukseen olisi voinut tuoda ajan henkeä.
Eino Saari oli aktiiviupseeri ja yksi viimeisimpiä kaupunkimme vanhanajan herrasmiehiä. Hän ei todellakaan olisi koskaan esiintynyt paitahihasillaan liian lyhytlahkeisissa housuissa, myös Mailis Saari oli erittäin tarkka ulkomuodostaan, sipsutteli korkokengillään vielä yli yhdeksänkymppisenä.
Eino Saaren osallistuminen sotaan, myöhempi asuminen Vaasassa ja vankilassa olon syy ei auennut. Harvapa tänä päivänä tietää mitään asekätkennästä ja siitä, että sen vuoksi vankilaan tuomitut olivat tosiasiassa isänmaan sankareita.
Kirjeissä vilahtavat sellaiset käsitteet kuin huoneenvuokralautakunta ja ostokupongit. Mitäpä ne merkitsevät nuoremmalle sukupolvelle. Olisikohan voinut käyttää kertojaa, joka olisi hieman valaissut taustoja, olisi kertonut, miten vaikeina aikoina ja vaaran vuosina nuo kirjeet oli kirjoitettu.
Mailiksen isästä, Eskil Hellstenistä jäi myös hieman vaisu kuva. Kyllä hän oli ennen kaikkea legendaarinen purjelaivan päällikkö, merikapteeni ja vertaansa vailla oleva ”huumormies. Nyt Eskilin hahmo toisteli vain merivartioston aikaisia viinajahdin yksityiskohtia.
Näytelmä eteni aikakauden musiikin säestämänä, mikä olikin sen parasta antia. Juonen kehittelyssä oli käytetty pääasiassa otteita Eino ja Mallis Saaren sota-aikaisesta kirjeenvaihdosta sellaisenaan. Ulla-Maija Paalun kirjassa ne sijoittuvat kuitenkin suurempaan asiayhteyteen.
Maj-Britt Varpe