– Se voi olla jokin elokuva tai tv-sarja. Esimerkiksi ”Olgaan” sain idean musiikkidokkarista, jossa näkyi vihreä sohva. Maalasin sohvalle jazzmuusikon vaimon, joka odottaa miestään takahuoneessa, Relanti kertoi.
Maalausvaiheessa teosten henkilöt alkavat elää ja samalla, kun kuva hahmottuu, syntyy taiteilijan mielessä myös tarina kuvan ympärille. Nyt esillä olevassa näyttelyssä on ensi kertaa näytteillä esimerkiksi ”Sisko ja sen veli”, jossa Relantin mukaan on menossa perinnönjako.
– Veli on vielä lapsellinen ja haluaa vain humpata ja juhlia, sisko yrittää pitää asiat hallinnassa. Sisarusten kokoero korostaa veljen kypsymättömyyttä.
Relanti maalaa akryyliväreillä ja lakkaa valmiit työt värien korostamiseksi. Hän kertoo kokeilleensa myös öljyvärimaalausta, mutta se ei tuntunut omalta. Kuvataide on kuulunut hierojan ja puusepän töitä tehneen miehen elämään aina tavalla tai toisella.
– Lapsesta asti olen piirtänyt, tein muun muassa sarjakuvia. Maalaamisen aloitin 1988. Muutimme silloin rivitaloon, josta löytyi tilaa myös harrastamiselle. 15 vuotta sitten muutimme Vehmaalle ja nykyään teen kuvataidetta päätoimisesti.
Relanti ja hänen Helena -puolisonsa asuvat vanhassa VR:n talossa, jossa riittäisi aina remontoitavaa sikäli kuin taiteenteolta ehtii.
– Olisihan sitä, mutta me olemme ihan tyytyväisiä. Elämä tuntuu hyvältä nyt, kun voi keskittyä taiteeseen. Teen yleensä täysiä työpäiviä maalausten parissa, kesällä ehkä kuitenkin vähän vähemmän.
Relantin töitä on ollut esillä viidessä omassa ja yhdessä yhteisnäyttelyssä. Taiteilija sanoi, ettei hänellä ole varsinaisia esikuvia, mutta kertoi pitävänsä muun muassa Picasson , van Goghin ja Hugo Simbergin töistä.
– En pyri silti jäljittelemään ketään. Tyyli on minun omani ja kun se on kerran löytynyt, niin työ sujuu.
Kai-Erik Relantin näyttely ”Moninaisia tuokioita” avataan tänään ja se on esillä 23.9. asti.
Pirkko Varjo
