Elokuun ensimmäinen viikko. Se viikko vuodesta, kun suurimmassa osassa Korisliiga-joukkueissa aloitetaan varsinainen valmistautuminen kohti kahden kuukauden päässä olevaa kauden avausta. Osalla joukkueista on jo kaikki pelipaikat täytettyinä, vaikka perinteisesti ulkomaalaispelaajat liittyvätkin harjoitusvahvuuteen vasta kuukauden päästä.
Haileirissä jakaudutaan liigajoukkueiden osalta siihen kastiin, jotka ovat vielä rakennusvaiheessa. Minimi 12 pelaajan kokoonpanosta täytettynä on kahdeksan, joista yksi on ulkomaalaisvahvistus. Jos ajatellaan, että pelaava rotaatio kostuu kahdeksasta yhdeksään pelaajaan, niin tämän hetken joukkueessa olisi oman näkemykseni mukaan viisi rotaatiopelaaja. Tämä tarkoittaisi, että hankintalistalla toivottavasti olisi vielä yksi kotimainen pelaaja sekä kolme vahvistusta.
Korisliigassa on totuttu siihen, että joissakin seuroissa rakennetaan joukkue valmiiksi hyvissä ajoin jo ennen juhannusta ja toisissa sitten odotellaan rauhassa elo- ja syyskuun vaihteeseen. Ulkomaalaishankinnat tehdään yleensä aina viimeisinä, sillä kotimainen pelaajarunko antaa raamit valmentajalle, mille pelipaikalle ja millaisia vahvistuksia tarvitaan.
Jotkin valmentajat jäävät myös odottamaan loppukesään niin sanottujen isojen kalojen hintapyyntien putoamista. Kauden lähestyessä markkina-arvoltaan hyviä pelaajia voi tarjoutua joukkueille laatusuhteeseen nähden edullisesti. Mutta riskit ovat aina olemassa, kun rahaa ei ole liiaksi tuhlattavaksi.
Haiparven tuore päävalmentaja Darko Mihajlovic on kuulunut jo Loimaalla ollessaan tähän jälkimmäiseen kastiin, jotka odottavat viime tippaan vahvistusten kanssa. Aika näyttää, minkä tasoisia vahvistukset ovat, mutta luulisi myös seurajohdon tiedostavan viime kauden jälkeen, kuinka tärkeää oikeanlaisten vahvistusten löytäminen on heti alussa. Toivottavasti tähän on myös osattu panostaa taloudellisesti oikealla tavalla.
Joukkueen rakennus ei silti puhtaita papereita saa. Tulevaksi kaudeksi Mihajlovic ja seurajohto asettivat tavoitteekseen pitää joukkueessa ne pelaajat, joiden kanssa oli tästä kaudesta ”optiot”. Mikael Aalto ja Joni Herrala jäivät, Trey Niemi ja Elmo Eräkangas lähtivät. Etenkin Niemen lähtö kirpaisee kovasti, sillä takamies oli koko sarjan paras kotimainen korintekijä.
Valitettavan usein Korihait ei ole onnistunut pitämään läpimurtokautensa pelannutta pelaajaa Uudessakaupungissa. Niemi kuitenkin pelasi sen verran hyvän kauden, että mahdollisuutta pelata ulkomailla ei voinut olla käyttämättä. Menetys se oli silti.
Uusista pelaajista Thomas Vehmanen sujahtanee Niemen rooliin rotaatiossa. Vehmanen väläytteli osaamistaan Loimaalla, mutta vauhtia oli välillä enemmän mitä takamiehen kontrollia. Bojan Sarcevicin huomassa Vehmanen ottaa varmasti kaiken hyödyn ja opin irti.
Toinen ulkopuolinen hankinta Valtteri Pihlajamäki sen sijaan on edellisissä joukkueissa ollut arvostettu joukkuekaveri. Varsinaista pelillistä roolia ei voi kuitenkaan odottaa pelaajalta, jonka liigauran peliminuuttikeskiarvo on reilu kaksi minuuttia.
Tästä syystä olisikin aika kriittistä löytää vielä laituriosastolle kotimainen pelaaja, jonka voi laittaa Korisliigassa kentälle pelaamaan rotaatiominuutteja.
Lopulliset voimasuhteet arvioidaan vasta sitten, kun ulkomaalaispelaajat ovat hankittuina. Ne tulevat tälläkin kaudella määrittämään sen, pelaako Korihait lähempänä pudotuspeliviivaa vai putoajan paikkaa.
Eero Siivonen
toimittaja