Viime päivinä uutisia katsellessa hymy ei ole ollut herkässä. Laajat maastopalot Etelä-Euroopassa ovat riepotelleet niin luontoa kuin maiden asukkaitakin. Nämä palot ovat johtaneet siihen, että useat tuhannet ihmiset ovat joutuneet pakenemaan kodeistaan, eläimet kärsivät ja monet kysymykset pyörivät mielessä: Mitä tämän jälkeen? Onko paikkaa, mihin palata?
On vaikea vain istua ja katsella television välityksellä toisten läpikäymiä asioita, luonnon kärsimystä, kun meillä täällä Suomessa on asiat hyvin, sateestakin on saanut nauttia. Kuitenkin kysymys hiipii mieliin: Mitä me voisimme tehdä auttaaksemme? Meille annettiin eräänlainen vastuu luomakunnasta: viljellä ja varjella sitä. Pitää huolta niin luonnosta kuin muista ihmisistä.
Miten meille kävisi, jos olisimme samassa tilanteessa, kuin tietyissä Euroopan maissa ollaan nyt? Miten pärjäisimme? Pystymmekö pitämään luomakunnasta huolta monipuolisesti?
Olemme käyneet läpi useita eri kriisejä ja tapahtumia, jotka ovat kuormittaneet meitä ja muita ympärillämme. Helposti väsymme ylläpitämään yhteistä hyvää, jolloin tilanne voi kärjistyä, sen takia on tärkeää pystyä puhaltamaan yhteen hiileen ja auttaa parhaansa mukaan.
Ihminen on erottamaton osa luontoa ja luomakuntaa. Pelastus liittyy vahvasti myös luonnon hyvinvointiin. Vastuut ja käytettävissä olevat resurssit on jaettava tasaisesti. Tehtävä ei ole helppo ja usein onkin helpompaa keskittyä hallittavissa oleviin asioihin. Annamme luonnon mennä omalla painollaan sen kummemmin miettimättä, kun voisimme omilla valinnoillamme edesauttaa jokaisen hyvinvointia. Se, mitä ostamme, miten puhumme toisille, miten kuljemme töihin ja harrastuksiin, vaikuttavat pitkällä tähtäimellä useaan eri asiaan.
Mari Leppänen kirjoitti Ylen verkkosivuilla kolumnissaan ”Sielujen lisäksi täytyy pelastaa luonto” 26.5.2022 ’Sen, mihin uskomme ja mitä arvostamme, täytyy näkyä myös siinä, miten elämme.’ Tällaisella asenteella pääsemme pitkälle. Kun teemme töitä sen eteen, mitä arvostamme ja miten voisimme olla apuna apua tarvitsevalle, annamme jo oman panoksemme luomakunnan hyvinvoinnille.
Tänä päivänä katseet kohdistuvat Etelä-Eurooppaan ja maastopalojen runtelemiin maihin. Taas se sama kysymys nousseen mieleen: Kuinka voisin auttaa? Apu on sanana monipuolinen ja sisältää monenlaisia asioita. Auttamiskeinoja on varmasti useita.
Yksi hyvä keino olla tukena on rukous. Rukouksella voi huomioida toista ihmistä lähellä ja kaukaa. Aivan kuten virressä 931 lauletaan, ’Rukous on silta luokse Jumalan, rukous on polku luokse auttajan. Rukous on lintu, joka lentää taivaaseen, rukous tuo rauhan sydämeen’. Se auttamiskeino ei koskaan vanhene.
Jokainen meistä tässä luomakunnassa elävistä on tärkeä, merkityksellinen. Jokainen meistä tarvitsee vierelleen auttajan, tukijan ja puolestapuhujan. Kuten vuorisaarnan kultainen sääntö neuvoo ’Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille’. Ollaan toisiamme varten ja jaetaan iloa ja rakkautta ympärillemme.
Veera Ruti
Seurakuntapastori
Uudenkaupungin seurakunta