Mielessäni pyörii lausahdus syyskuu on toivoa täynnä. En tiedä, mistä se tulee tai onko joku sanonut niin, mutta jostain syystä se tuntuu rimmaavan hyvin. Oli pakko tutkia googlettamalla, tuleeko tämä intuitio jostakin. Ilmeisesti kirjailija John Steinbeck on kirjoittanut 1950-luvulla teoksen Torstai on toivoa täynnä.
Ilman sen suurempaa käsitystä kirjan sisällöstä voisi alkaa pohtimaan, millä tavoin nimenomaan torstai on toivoa täynnä. Kirjan anti tuskin liittyy asiaan mitenkään, mutta mitä se konkreettisesti tarkoittaa. Viikon keskikohta on jo ylitetty, eli omin sanoin voiton puolella ollaan jo viikkoa. Alkuviikon kaamos on selätetty ja vielä jaksaa kaksi päivää suorittaa sillä ajatuksella, että pian on taas pari vapaapäivää.
Periaatteessa samaa asiaahan nuo tarkoittavat eli jaksamista. Kun jaksaa, se auttaa antamaan toivoa paremmasta, kun kerta on voimia tehdä asioita.
Toiveet ja toivomukset ovat muutenkin henkimaailman juttuja. Ne vaikuttavat meihin mentaalisesti joko positiivisesti tai negatiivisesti. Ja jokaisella ihmisellä eri tavoin, olit sitten optimisti tai pessimisti. Joku voi sanoa, ettei ole mitään toivoa, kun taas joku voi siihen vastata, että aina on toivoa.
Huomenna on syyskuun ensimmäinen päivä ja voidaankin sanoa perinteisen vuodenaikarytmin mukaan, että syksy alkaa. Keli voi sanoa toista, mutta joka tapauksessa ympärillä olevat menot, harrastukset tai tapahtumat alkavat kesätaukojen jäljiltä.
Pessimisti voisi tässä tapauksessa todeta heti, että illat pimenee, ilma viilentyy, kaamosmasennus lähestyy ja sitä rataa. Onhan se totta, että iltaisin yhdeksän aikaan on vielä valoisaa, mutta tunnissa taivas ehtii pimentyä täydellisesti. Jopa niin, että ulkonaliikkujat voisivat muistaa kaivaa jo ne heijastimet esiin.
Ja totta on myös se, että loka- ja marraskuun aikoihin iskee se kaamosmasennus ja se vaikuttaa jaksamiseen. Kuten aiemmin totesin, jaksaminen vaikuttaa helposti siihen olotilaan ja ajatukseen, millaisia toiveita on esimerkiksi huomiselle tai viikon ajaksi.
Mutta ajatellaanpa nyt välillä positiivisestikin. Työporukat, koulukaverit ja harrastusryhmät ovat jälleen koossa ja yhteisön voima sekä hyvä ilmapiiri auttaa myös jaksamaan. Kirjoitin joskus aiemmin kolumnin, jossa kirjoitin tauon merkityksestä. Kuinka välillä kaipaa taukoa jostain puuhasta, mutta jos siitä tykkää, haluaa jo pian palata takaisin sorvin ääreen.
Itselleni ainakin syksyn tulo tuo nimenomaan uutta virtaa. Kesäloman jälkeen on sellainen pieni suvantovaihe, jossa ei oikein ole mitään sellaista erityistä odoteltavaa. Harrastukset tyypillisesti käynnistyvät elokuun aikana, mutta jos vaikka palloilulajeja harrastaa, kaikki ottelut alkavat syyskuun puolella ja yleensä vielä vasta lokakuussa.
Syyskuun tullessa pelikaudet lähenee ja voi taas alkaa kunnolla odottamaan sitä, kun arki-iltoina voi viettää aikaa kotisohvan sijasta katsomon lehtereillä nauttimassa urheilua hyvässä seurassa. Toivottavasti myös mahdollisimman moni löytää jotain tekemistä syksyyn, sillä se auttaa juuri jaksamaan ja selviytymään tulevasta, mutta myös aika kaukana olevasta, pimeän ajan kaamosmasennuksesta.
Minulle torstai on toivoa täynnä, koska yksi viikko lähenee jo loppuaan ja syyskuu on toivoa täynnä, koska tiedän vapaa-ajan täyttyvän taas sellaisista puuhista, joista tykkään.
Eero Siivonen
toimittaja