Toimintaa on ainakin pääkaupunkiseudun kunnissa, Kotkassa, Turussa, Raisiossa ja Loimaalla. Esimerkiksi Kotkassa puistokummit huolehtivat viheralueiden siisteyden lisäksi myös kaupungilla maisemanraivaajina kesätöissä olevista lampaista.
Tuskin yhdelläkään kunnalla on varaa pitää kaikkia viheralueita ja ulkoliikuntapaikkoja jatkuvasti huippukunnossa. Määrärahat ovat rajalliset ja samoin koulutetun työvoiman määrä. Usein on pakko priorisoida ja laittaa etusijalle ne tärkeimmät puistot, näkyvimmät viheralueet sekä lasten leikkipuistot. Eri kaupunginosissa asuvat ihmiset luonnollisesti taas toivovat, että juuri ne heitä lähinnä olevat viheralueet olisivat erityisen siistejä ja siten viihtyisiä. Tähän ristiriitaan on kehitetty ratkaisuksi puistokummitoiminta.
Puistokummit tuovat viheralueiden hoitoon tarvittavia lisäkäsiä, erityisesti kiireisten kuukausien ajaksi. Toisaalta taas jokaisella halukkaalla vapaaehtoisella on mahdollisuus pitää huolta juuri niistä itselle tärkeistä alueista.
Kun puistokummeiksi lähteneiltä on kysytty syitä siihen miksi toiminta kiinnostaa, ovat vastaukset olleet hyvin samansuuntaisia. Moni haluaa olla osallisena luomassa yleisesti viihtyisämpää ja myös turvallisempaa asuinympäristöä. Pihoilta ja puistoista löytyvät roskat, lasinsirut ja huumeruiskut ovat aina terveysriski, etenkin lapsille ja lemmikeille.
Lisäksi se, että viheralueita siivotessa saa sopivasti liikuntaa ja pääsee nauttimaan ulkoilmassa olemisesta, on ollut monelle iso kannustin ryhtyä puistokummiksi. Samoin oman työn jäljen näkyvyys. Lähes jokainen huomaa, kun nurmikko on haravoitu ja kukkapenkki kitketty.
Kummi voi olla yksityishenkilö, asukasyhdistys, päiväkoti, koulu tai yritys. He saavat perehdytyksen työhön ja mahdollisesti myös tietyt työvälineet. Esimerkiksi Loimaalla puistokummit varustetaan roskapihdeillä, hanskoilla, jätesäkkirullalla ja huomioliiveillä.
Kummit saavat itse valita työaikansa oman jaksamisen ja vuodenaikojen mukaan. Mutta niin, että he osallistuvat toimintaan kuitenkin useamman kerran vuodessa. Kerran vuodessa lähipuiston haravavointitalkoisiin osallistuva henkilö on talkoolainen, ei puistokummi.
Yleensä puistokummit siivoavat roskia, haravoivat ja kitkevät istutusalueita. Heillä on kaupungin tai kunnan taholla oma yhteyshenkilö ja useimmissa kaupungeissa puistokummeille on tarjolla myös kummien yhteistapaamisia, esimerkiksi puistokahvien merkeissä.
Mielestäni myös Uudessakaupungissa olisi hyvä edes harkita virallisen puistokummitoiminnan käynnistämistä. Yksi painava syy tähän on kaupungin talous. Kiristyvässä taloustilanteessa myös viheralueiden hoitoon suunnattavat määrärahat tulevat olemaan suurennuslasin alla. Toisaalta Uudessakaupungissa on, kaupungin kokoon verrattuna, paljon erilaisia, hoitoa vaativia viheralueita ja puistoja. Tänä kesänä viheralueita rakennettiin Kaupunginlahden rannalle vielä lisää. Lisäksi siivousta vaativat aina ajoittain myös kaupungin luontopolkujen pientareet ja levähdyspaikat, frisbeegolfradat, laavut ja vastaavat.
Puistokummina toimiminen sopisi erinomaisesti koulujen ja päiväkotien opetusohjelmaan. Puistokummitunteihin olisi helppo liittää osia erilaisista oppiaineita aina liikunnasta kieliin ja kasvioppiin. Ja ehkä usean nuorten kokemaa ympäristöahdistusta helpottaisi se, että itsellä olisi mahdollisuus tehdä jotain konkreettista puhtaamman luonnon eteen.
Varmaan kaupungista löytyy myös iso joukko yksityishenkilöitä, joille viheralueiden hoitaminen yhdessä muiden vapaaehtoisten kanssa olisi mukavaa vaihtelua arkeen.
Päätös puistokummitoiminnan mahdollisesta aloittamisesta kuuluu lopulta kaupunginhallitukselle. Näin toiminnalle saadaan virallinen status ja selkeät säännöt. Samalla tulee käytyä läpi toiminnan taloudelliset vaikutukset, voidaanko puistokummitoiminnalla tehdä järkeviä säästöjä ja mitä kuluja toiminnasta tulisi.
Maija Ala-Jääski
toimittaja