Jo pidemmän aikaa lepakkodetektori on tuottanut pohjanlepakon maiskuttavaa ääntä. Ääni on selkeä ja voimakas, joten lepakon pitäisi olla lähettyvillä. Menee kuitenkin jonkin aikaa, ennen kuin ensimmäiset huomaavat Tummamäen louhosten puiden yllä kaartelevan pohjanlepakon.
Uudenkaupungin seudun ympäristöyhdistys järjesti perjantai-iltana Vehmaan Tummamäellä lepakkoretken, jota oli vetämässä biologi Kirsi Ukkola. Retki houkutteli suuren joukon lepakoista kiinnostuneita taskulamppuineen luontopolun ympäristöön. Ennen lähtöä Ukkola kertoi tiiviin, mutta kattavan tietoiskun lepakoista.
– Suomessa usein ajatellaan, että lepakot ovat harvinaisia, mutta todellisuudessa ne ovat jyrsijöiden jälkeen toisiksi yleisin nisäkäsryhmä. Tänään voidaan nähdä vesisiippoja, jotka viihtyvät juuri vesistöjen lähellä ja saalistavat veden pinnan yläpuolella hyönteisiä. Myös pohjanlepakoiden ääntelyä voidaan tänään kuulla ja niitäkin nähdä, selostaa Ukkola.
Hämärtyvän illan sää sattuu olemaan erinomainen lepakkosää.
– On tyyntä ja lämmintä, eli on paljon hyönteisiä, joita lepakot saalistavat, Ukkola kertoo.
Retkelle ovat myös lähteneet ystävykset Hulda Suomi ja Elsa Katvesoja . He ovat varustautuneet taskulampulla ja otsalampulla.
– Lepakot kiinnostaa, kuten kaikki muutkin erikoiset ötökät ja eläimet, Hulda sanoo.
Kaveruksilla ei ole ennakkotietoja lepakoista, mutta Elsa on aiemmin nähnyt lepakoita.
– Vähän jänskättää, kun tulee pimeää, mutta toivottavasti nähdään lepakoita, Hulda ja Elsa toivovat.
Puoli kymmenen aikaan alkaa olla riittävän hämärää. Tummamäen parkkipaikalta lähdettiin kohti louhosten vesimonttuja. Muutaman kymmenen metrin kävelyn jälkeen ensimmäinen lepakko jo lensi ryhmän yli. Ne olivat siis lähteneet liikkeelle etsimään ruokaa.
Montun reunalla pysähdytään kuuntelemaan detektoreja. Ei aikaakaan, kun vesisiipan nopeatempoinen nakutus alkaa kuulua. Pian muutama vesisiippa ilmestyykin montun veden pinnan yläpuolelle saalistamaan.
Ennakkoluulot aroista lepakoista karisevat, kun nelisenkymmentä ihmistä seuraa taskulamppujen valossa vesisiippojen saalistus- ja lentotaitoja.
– Retki oli todella onnistunut, sillä kuultiin ja nähtiin sekä vesisiippoja että pohjanlepakoita, summaa Ukkola lopuksi ja kiittää samalla kaikkia osallistujia.
Lepakkoharrastajaksi ja lepakkointoilijaksi itseään tituleeraava Ukkola on biologin työssään tutkinut lintuja. Nykyään opetustyötä tekevä Ukkola innostui lepakoista seurattuaan tutkijakollegoidensa työtä lepakoiden parissa.
– Sain tämän detektorinkin aikoinaan lainaan eräältä lepakkotutkijalta. Ainoa ehto oli, että pitää vetää näitä retkiä, ja niitä onkin tullut vedettyä useita, Ukkola kertoo.
Myös Hulda ja Elsa ovat tyytyväisiä lepakkoretken jälkeen.
– Oli tosi kivaa! Olisipa vielä nähnyt niitä ihan läheltä, kaverukset tuumivat.
Sanni Artiola
