Sattuman kautta Lehtovirta oli ollut juuri tuona päivänä Lokalahdella mökillään.
– Olin ehtinyt ajaa veneellä vain noin 600 metriä kohti Ruissaaren aukkoa, kun huomasin tyhjän soutuveneen. Toisinaanhan näitä ihmisiltä karkaa, mutta veneessä oli airot alhaalla ja köysi sisällä, joten se herätti epäilyjä, kertaa Lehtovirta tapahtumien alkua.
Hän ei kuitenkaan ollut ensimmäisenä yksin paikalla, vaan lähellä oli myös toinen venekunta.
– He olivat kyllä huomanneet soutuveneen, mutta eivät olleet tilanteesta kiinnostuneita. Siinä vaiheessa alkoi ärsyttää, sillä kyllä vesillä täytyy auttaa, jos huomaa jotain, josta on syytä huolestua, Lehtovirta puuskahtaa.
Lehtovirta soitti merivartiostolle ja lähti veneellään katsomaan, näkyisikö lähistöllä soutuveneen omistavia tai muita ihmisiä. Kun mitään ei näkynyt, hän palasi veneelle ja huomasi tällöin, että veneen pohjalla olivat myös kengät.
– Huolestuin yhä vain enemmän, kun huomasin ne kengät veneessä.
Koska muitakaan ei näkynyt, Lehtovirta soitti seuraavaksi läheiselleen kysyäkseen, tietääkö hän, omistaako joku mökkiläinen samanlaista soutuvenettä. Puhelimen päästä hän sai tiedon, että soutuvene todennäköisesti oli lähtöisin lähisaarelta. Lehtovirta ankkuroi soutuveneen omalla ankkurillaan ja suuntasi kohti saarta.
– Saareen oli hieman hankala löytää, kun siinä oli niin paljon kaislikkoa edessä. Kun sitten löysin väylän, näin ensimmäisenä saaren edustalla olevalla luodolla ison mustan koiran.
Koira vaikutti olevan hermostunut ja hädissään. Hän kertoo heti koiran jälkeen nähneensä luodolla selällään makaavan miehen.
– Ajoin lähemmäs ja huusin miehelle, onko kaikki hyvin. Mies ei kuullut, joten menin luodolle. Koiralle juttelin ja sitä silittelin, että se päästäisi minut luodolle miehen luo, Lehtovirta sanoo.
Mies vaikutti olevan sekä shokissa että loukkaantunut. Koira ei Lehtovirran mukaan todennäköisesti ollut vedessä ollenkaan, sillä sen turkki oli täysin kuiva.
– Mies kertoi, että hänen vaimonsa oli mennyt uimaan ja saanut sairaskohtauksen. Mies oli yrittänyt soutuveneellä hakea naista vedestä, mutta pudonnut myös itse veteen. Enkä ihmettele sitä yhtään, sillä soutuvene oli todella kiikkerän oloinen, Lehtovirta kertoo.
Lehtovirta oli miehen kanssa luodolla parikymmentä minuuttia ja auttoi sen jälkeen hänet laiturille. Laiturilta mies oli omin voimin jaksanut siirtyä mökkiin lepäämään.
– Vielä tässä vaiheessakaan merivartiosto ei ollut saapunut paikalle. Sieltä oltiin kyllä oltu puhelimitse yhteydessä, kertoo Lehtovirta.
Meripelastusyksikön saapumisessa kesti Lehtovirran mukaan melkein tunnin. Yksikkö ei ollut suostunut rantautumaan laiturille, ennen kuin Lehtovirta kytkisi koiran kiinni.
– Ärsytys vain kasvoi, sillä eihän se ollut minunkaan koira ja kyllä viranomaisten tehtävä on tulla auttamaan koirasta huolimatta. Vein kuitenkin koiran mökkiin.
Lehtovirta auttoi viranomaisia löytämään hukkuneen henkilön ja kävi vielä mökissä katsomassa, miten mies voi. Hän kysyi myös viranomaisilta lähtiessään koiran tilanteesta, sillä hän olisi voinut sen ottaa itsekin saarelta mukaansa. Vastaukseksi hän oli saanut, että koiralle jätetään ainakin vesikuppi saareen.
– Kävin vielä myöhemmin veneellä katsomassa, onko koira jätetty saareen. Onneksi se ei kuitenkaan siellä enää ollut.
Traumoja Lehtovirralle ei tapahtumista jäänyt, sillä omien sanojensa mukaan hän osaa toimia hätätilanteessa ja käsitellä tapahtumat itsekseen. Viranomaisten toiminta ja toisen venekunnan välinpitämättömyys kuitenkin otti häntä päähän.
– Vasteaika oli merivartiostolla pitkä, kun odottelin apua melkein tunnin. Oli kuitenkin tiedossa, että lähistöllä on yksikkö karilleajon vuoksi. Toivoisin myös, että ihmiset aina auttaisivat toisiaan, kun huomaavat jotain epätavallista vesillä, Lehtovirta summaa.
Sanni Artiola