Karoliina Suominen alkoi etsiä itselleen uutta kotia viime syksynä. Kriteerinä oli se, että omakotitalossa oli oltava omaa pihaa, eikä sen tarvinnut sijaita aivan kaupungin keskustassa. Sopiva talo löytyi tänä keväänä Kalannista ja muutto oli huhtikuun puolivälissä.
– Talo on vuonna 1957 valmistunut rintamamiestalo, johon edelliset omistajat olivat ehtineet tehdä kiitettävän paljon remonttia. Esimerkiksi ikkunat, katto, ulkolaudoitus ja ovet oli vaihdettu ja sisätilat on täysin remontoitu, Suominen kertoo.
Talon ulkoportaiden tekoa ei kuitenkaan oltu aloitettu, vaan ne oli korvattu 11 kuormalavalla ja parilla tiilellä. Suominen pyysi talon edellisiä omistajia jättämään lavoja peittävät räsymatot paikoilleen, jotta hän saisi jo hieman iäkkäämmän Mini-nimisen koirarouvansa kiipeämään suosiolla portaita ylös.
– Lopulta kävi niin, että koira kulki sujuvasti portaissa, mutta mätä lauta petti altani ja kaaduin portaissa. Kuormalavoille tuli silloin lähtö ja totesin, että äkkiähän minä yhdet portaat rakennan ja vaikkapa terassinkin siihen kylkeen, Suominen kertaa.
Suomisen ystävät ja sukulaiset tuntevat hänet toimeliaana naisena. Hän kuvailee itseään vilkkaaksi persoonaksi, joka aloittaa vauhdilla uusia projekteja. Kun hän jotakin päättää, niin se toteutetaan vaikka läpi harmaan kiven. Jos hän ei jotakin osaa, niin hän opettelee sen vaikka kantapään kautta.
– Tästä muodostui sellainen minä itse opin ja osaan -projekti. En ole koskaan ennen rakentanut portaita tai terassia, mutta apukäsiä en huolinut, vaan joka ikinen sahaus, ruuvi ja ruutuvihkoon piirretty suunnitelma oli minun käsistäni.
Aiempaa remontointi- ja rakentamiskokemusta Suomisella oli esimerkiksi hänen isänsä kanssa yhdessä toteutetuista projekteista.
– Ilmoitin töissä, että olen juhannusviikon vapaalla ja käytän sen rakennustöihin. Juhannusviikolla oli kova helle ja olin hiestä märkä jo siinä vaiheessa, kun aloin kaivaa portaiden perustuksia. Portaiden runko ja toinen kulkusuunta valmistuivat sillä viikolla ja juhannusvieraat pääsivät jo turvallisia portaita pitkin sisälle, Suominen kertoo.
Omakotitalon pihalla oli vanha hiekkalaatikko, jota Suominen katseli pari päivää. Sen jälkeen hän päätti tehdä siitä portaiden yhteyteen sovitettavan kukkalaatikon.
– Portaat kulkevat siis etuovelta kahteen suuntaan ja kukkalaatikko on mitattu siihen väliin. Kukkahiekkalaatikko ei heti miellyttänyt silmääni, joten rakensin sen yläpuolelle vielä toiseen kerrokseen ruukkutelineet, joihin voi laittaa vaikkapa villiviiniä kasvamaan.
Terassista kasvoi lopulta liki 20 neliön rakennelma. Painekyllästetty lauta loppui pariin kertaan ja ruuveja piti hakea useamman kerran lisää. Suominen on koulutukseltaan logistiikan ja tuotantotalouden insinööri sekä teknologia-alan johtamisen insinööri, joten laskelmat ja piirustukset oli tehty huolella etukäteen.
– En ole rakennusinsinööri, mutta näköjään osaan rakentaa. Yritin laskea käytetyn laudan mahdollisimman taloudellisesti, joten terassin mitat on tehty sen mukaan, ettei hukkapätkiä jäänyt.
Suomisen omatoimisuus rakennushankkeessa meni niin pitkälle, ettei hän kelpuuttanut tarjolla olleita apukäsiä esimerkiksi lautojen kantamiseen tai sovittamiseen.
– Minulle naureskeltiin lautakaupan pihassa, kun otin peräkontista moottorisahan ja pätkäisin yli 5 metrin laudat puoliksi. Sen jälkeen lautakuorma mahtui Nissanin kyytiin, Suominen nauraa.
Suomisen suunnitelmana oli, että terassi ja portaikko tulisivat valmiiksi syksyyn mennessä. Välillä tarvikepula ja muut kiireet laskivat motivaatiota, mutta viimeiset ruuvit hän väänsi paikoilleen syyskuun toisella viikolla.
– Moneen otteeseen kesken rakentamisen piti piirtää, että mitä minun olisi oikein tarkoitus tehdä. En halunnut tehdä keskinkertaista, vaan piti tulla hyvää jälkeä.
Portaat alkavat ulko-oven metalliselta kynnykseltä ja sovitukset osuvat millilleen terassin pintaan. Itse tehtyjen portaiden ja terassin hinta jäi lopulta alle 2 000 euron.
– Kyllä minä sen verran tarkan markan rakennuspirkko olen, että budjetin oli pysyttävä aisoissa ja pysyihän se, kun ei tarvinnut työntekijöille maksaa. Tästähän tuli ihan siedettävä tai ihan kiva. Kyllä näistä oikeasti hyvät tuli, hän pohtii.
Omakotitaloa ostaessaan Suominen ei varsinaisesti suunnitellut hankkivansa päivätyönsä ja harrastustensa oheen lisätöitä, mutta tällä kertaa into taitaa kasvaa rakentaessa ja seuraavat suunnitelmat on jo tehty.
– Siskontytär pyysi pihaani jo uima-altaan ja pihasaunan, mutta allasta tähän ei ainakaan ole tulossa. Pihan reunassa on vanha kanala, jossa on hyvä peltikatto, joten teen ehkä siihen ensi kesänä kasvihuoneen, kesäkeittiön ja pihasaunan.
– Tätä varten pitäisi kaataa pois edestä pari vanhaa kuusta ja vähän ehkä kaivaa maatakin ensin. Saapa nähdä, kelpuutanko silloin projektiini apukäsiä, Suominen pohtii.
