Nykyihmisillä on monia erilaisia haasteita nukkumisen kanssa. Tämän seurauksena uni ja nukkuminen ovat niitä harvoja ominaisuuksia, joita on tutkittu enemmän ihmisillä kuin muilla lajeilla. Useimmiten kun vaikkapa erilaiset fysiologiaan tai lääketieteeseen liittyvät tutkimukset tehdään suureksi osaksi koe-eläimillä ja tuloksia yleistetään ihmisiin.
Mitä eläinten nukkumisesta oikeastaan tiedetään?
Nukkuessa eläin on heikommin tietoinen ympäristönsä ärsykkeistä. Usein se lepää liikkumatta tai lähes paikoillaan. Poikkeuksiakin tosin on. Monet linnut ja kalat pystyvät nukkumaan samanaikaisesti, kun ne lentävät tai uivat. Niiden aivopuoliskot lepäävät vuorotellen, aktiivisen aivopuoliskon huolehtiessa liikkumisesta.
Tutkijat tutkivat unta aivosähkökäyrän muutosten perusteella. Kaikilta eliöiltä ei nukkumista voi tutkia näin, sillä esimerkiksi männyllä tai limasienellä ei ole sellaisia rakenteita, joita me ihmiset kutsumme aivoiksi. Toki näidenkin eliöiden leporytmiä on mahdollista tutkia muilla tavoin.
Aivosähkökäyrien tarkastelu on osoittanut, että kaikki tähän mennessä tutkitut lajit nukkuvat. Eri eläinlajit tarvitsevat eri määrän unta vuorokaudessa. Unijaksot ja unen laatu vaihtelevat: ihminen ja muut kädelliset nukkuvat tyypillisesti yhdessä pitkässä jaksossa. Moni muu nisäkäs sen sijaan nukkuu ennemmin lyhyitä torkkuja.
Arvellaan, että nukkumisrytmi voisi johtua eläimen luontaisesta vuorokausirytmistä, aivojen koosta, sen lisääntymis- tai ravinnonhankintatavoista tai fysiologiasta. Mikään selitys ei yksistään päde, sillä esimerkiksi samankaltaiset lajit saattavat nukkua hyvin erilaisia määriä tai niillä voi olla erilaiset unirytmit.
Orava on päiväaktiivinen jyrsijä. Se ei kuitenkaan ole liikkeellä koko päivää yhtäjaksoisesti, vaan ottaa usein päiväsaikaan yhdet tai useammat torkut. Talvisaikaan orava saattaa viettää suuren osan vuorokaudesta nukkuen. Unta orava voikin kerryttää melkein kaksi kolmasosaa vuorokaudesta.
Niin ikään jyrsijöihin kuuluva, suurin piirtein oravan kokoinen Andien asukki torvimyyrä eli degu nukkuu alle puolet oravan unimäärästä. Se pärjää hyvin noin seitsemällä tunnilla unta, vaikka sen elintavat vastaavat monin tavoin oravan arkea.
Unella tiedetään olevan monia elintärkeitä merkityksiä. Unen puute sotkee kehon toimintaa. Energia-aineenvaihdunta häiriintyy ja immuunipuolustus heikkenee. Solujen uusiutuminen, muisti ja oppiminen ovat kaikki yhteydessä riittävään, säännölliseen uneen. Kokeellisesti valvotetut eläimet ovat kuolleet alle kuukaudessa koko kehon vallanneeseen yleistulehdukseen.
Unista ei siis parane nipistää, vaikka houkutus olisi kiireisessä arjessa suuri.
Teksti: Lily Laine, kuva: Maija Karala