Hyvinvointialue – mikä se on?

0

Olin kuuloyhdistyksen järjestämässä tutkimuksessa 18.4., minulle suositeltiin terveyskeskusta. Seuraavana päivän varasin ajan, sain sen 25.5.:ksi. Lääkäri lähetti minut tutkimukseen, joka tehtiin 6.6. Tyks vahvisti saneensa lähetteen 13.6., otettaisiin yhteyttä mahd. pian. Odotan edelleen.

Vasen polveni leikattiin tammikuussa. Kesällä alkoi oikea polvi oireilla. Elokuun alussa soitin terveyskeskukseen. Lääkäriaikoja ei ollut saatavissa kuin akuutteihin tapauksiin. Jätin soittopyynnön. 30.8. hoitaja soitti minulle. Varasin ajan, 12.10.!

Lehdestä olen lukenut 50 prosentin hoitaja- ja yli 30 prosentin lääkärivajauksesta. Tämä on uutta. Mihin nämä ovat hävinneet? Syyksi on mainittu mm. siirtyminen yksityispuolelle. Olen itse tykönäni miettinyt tätä. Syitä on varmasti useampia.

En tunne sairaalamaailmaa syvällisemmin – onneksi, hieman ehkä välillisesti, koska vaimoni on emerita leikkaussalihoitaja. Työelämän haasteista minulla sen sijaan paljonkin kokemusta. Palkkaus on yleensä kunnossa kokopäivätyötä tekevälle. Nykyään nousee yhä tärkeämmäksi työympäristö ja työn kokeminen mielekkääksi, koulutusta ja osaamista vastaavaksi.

Kun sosiaali- ja terveyspalvelujen kustannuksia haluttiin saada kuriin laatua alentamatta, kuultiin kyllä asiantuntijoita, jotka esittivät silloin viittä yliopistollisiin keskussairaaloihin nojautuvaa aluetta. Keskussairaalat keskittyisivät kukin omiin harvinaisempiin ja vaativaa hoitoa vaativiin aloihin, joiden asiakkaat voitaisiin siirtää pitempienkin matkojen päähän.

Valtaosa asiakkaista hoidettaisiin lähellä asuinpaikkaa vahvistamalla terveyskeskuksia ja aluesairaaloita ja kehittämällä yhteistyötä siten, että hoitoprosessi olisi selkeä ja tietojärjestelmät yhteensopivia. Asiantuntijat esittivät ja poliitikot kuulivat asiantuntijoita, mutta päättivät aivan toisin.

Suomi on laaja ja harvaan asuttu maa. Asutus on ajan myötä siirtynyt ja siirtyy yhä enemmän taajamiin. Teknillisen korkeakoulun, sittemmin Aalto-yliopiston tuotantotalouden professori Paul Lillrank kirjoitti jo 1990-luvulla Talouselämä-lehdessä tästä väestön siirtymisestä ja etenkin vaadittavien palvelujen määrän kasvusta ja vaikeutumisesta todeten, ettei Suomella aikaa myöten ole varaa samantasoisiin palveluihin koko alueen kattavasti.

Olen sitä mieltä, että asiantuntijoita pitää kuulla ja noudattaa etenkin isoissa, koko valtakuntaa koskevissa asioissa (ja jättää puolueen etu vähän vähemmälle). Otsikon kysymykseen en pysty vastaamaan.

Tapani Caselius

Uusikaupunki

JÄTÄ VASTAUS

Kirjoita kommenttisi!
Kirjoita nimesi tähän