Pyhämaan seurakuntakodilla oli keskiviikkona tavallistakin lämpimämpi tunnelma, kun siellä vietettiin Pyhämaan kappalaisen Juhani Kapiaisen läksiäisjuhlia. Paikalle oli saapunut arviolta sata henkeä.
– Tunnelma oli välitön ja lämmin. Juhlat olivat minun näköiset, eli niistä puuttui turha pönötys, mutta tilaisuus oli kodikas ja moni oli nähnyt sen eteen paljon vaivaa, Kapiainen kuvailee.
Hän on jäänyt eläkkeelle jo tämän vuoden alussa, mutta jäi pois kappalaisen tehtävistä vasta nyt, kun uusi kappalainen Eero Kuikanmäki aloitti työnsä.
– Nyt haettiin ensimmäistä kertaa yhteistä kappalaista Lokalahdelle ja Pyhämaahan. Muutos oli mielestäni odotettu ja onnistunut. Omaan tehtävääni kuuluivat myös nuorisopapin työt, mutta nyt saimme yhteisen kappalaisen ja erillisen nuorisopapin, Kapiainen summaa.
Kapiainen aloitti Pyhämaan kirkkoherrana vuonna 2001. Sen jälkeen Pyhämaa on muuttunut yhdeksi Uudenkaupungin seurakunnan alla toimivista kappeliseurakunnista.
– Alusta alkaen minulle ja muille oli tärkeää, että asun Pyhämaassa. Viihdyimme vaimoni ja kissani kanssa Pyhämaan pappilassa hyvin, kunnes pappiloiden vuokria korotettiin valtakunnallisesti niin paljon, ettei siellä asumisessa ollut enää järkeä. Nyt olen asunut kahdeksan vuotta Laitilassa, Kapiainen kertoo.
Hän kokee, että viime vuosien asumisjärjestelyt olivat vastoin hänen periaatteitaan.
– Kyllä papin kuuluisi asua seurakuntalaisten keskuudessa, eikä tehdä keikkaa toiselta paikkakunnalta. Papin pääroolina on kuitenkin toimia paimenena ja elää laumansa keskellä, Kapiainen toteaa.
Hän luonnehtii Pyhämaata lämminhenkisesti yhteisöksi, joka toimii monella tavoin aktiivisena sekä järjestö- että yhdistyspuolella.
– Minun on ollut hyvä olla Pyhämaassa ja siellä on hengelliselle työlle suotuisa ilmapiiri. Työnteko ei ole puristanut missään vaiheessa, eikä luottamushenkilöiden kanssa ole syntynyt kärhämiä.
Kapiainen ei pitänyt vuonna 2009 tapahtuneesta seurakuntaliitoksesta. Hän kokee, että omaleimaiset alueet tasapäistettiin ja puristettiin väkisin yhteen muottiin.
– Olin valmis muuttamaan ja lähtemään toisen seurakunnan palvelukseen, mutta lopulta se tuntui kummallisten sattumien kautta Taivaan Isän tahdolta, että jäisin tänne. Niin minä jäin, eikä se ole harmittanut, vaan päinvastoin.
Kapiainen vihittiin papiksi vuonna 1979. Sen jälkeen moni asia on muuttunut. Suurimpana muutoksena hän pitää sitä, että hengellisestä herätyksestä puhutaan nykyään paljon aiempaa vähemmän.
– Olen itse kokenut herätyksen yliopistossa opiskellessani ja tiedän, mitä se merkitsee uskon kannalta. Nykyään on vallalla kasvatuskristillinen näkemys, mutta omaan elämääni herätyksellä oli suuri merkitys.
Hän kertoo kärsineensä nuorena paniikkikohtauksista, jotka liittyivät erityisesti julkisiin esiintymisiin. Kapiainen pelkäsi, että papin työt kaatuvat siihen, ettei hän kykenisi astumaan seurakuntalaisten eteen.
– Hengellisen herätyksen jälkeen saavutin rauhan sisimmässäni, eikä minulla ole ollut ongelmia julkisissa esiintymisissä.
44-vuotisen uransa aikana Kapiainen on toiminut pappina useammassa seurakunnassa ympäri Suomen. Pyhämaahan hän siirtyi Siikaisten kirkkoherran tehtävistä.
– Uran eri vaiheet limittyvät mielenkiintoisella tavalla toisiinsa. Matkan aikana on tapahtunut monenlaista Taivaan Isän johdatusta. Uskon, että jos jokin ei ole tarkoitettu, se ei toteudu. Asioita ovat muuttaneet esimerkiksi yhtäkkiset sairastumiset tai kulkupelin rikkoontuminen. Toisaalta, jos jokin asia on ylhäällä päätetty, niin se toteutuu, vaikka tiellä olisikin esteitä.
Kapiaisen työn suolana on ollut ihmisten kohtaaminen sekä erityisesti nuorten kanssa työskentely.
– Nuoret ovat mukavia ja pärjään heidän kanssa hyvin. Heihin luo helposti kontaktin, kun rippileirillä pelaa ja juttelee heidän kanssaan.
Kapiaiselle on jäänyt tuttavia ja sydänystäviä monista yhteyksistä. Tärkeimmät ystävyydet hän on solminut töiden kautta tutuiksi tulleiden ihmisten kautta. Monelle hänet tuntevalle on tullut tutuksi myös miehen monipuoliset keräilyharrastukset.
Kapiainen listaa keräilevänsä vanhoja leluja, autojen pienoismalleja, kirjoja, lehtileikkeitä, purukumi- ja kahvipakettikuvia, vinyylilevyjä, filmitähtimateriaaleja sekä esimerkiksi vanhojen televisiosta tulleiden sarjafilmien dvd-levyjä, karkkipussiautoja, -junia ja -lentokoneita.
– Lehtileikekeräily vie eniten aikaa. Nyt olen kerännyt esimerkiksi Ukrainan sotaan ja sitä kautta Suomen Natoon liittyviä uutisia ja näitä minulla on jo useampia kirjoja.
Vaikka Kapiainen on jäänyt virallisesti eläkkeelle, hän toimii vielä Kalannin kappalaisen Aino Savolaisen sijaisena marras–joulukuun ajan. Kapiainen tekee toimituksia ja jumalanpalveluksia myös syys–lokakuussa.
– Enhän minä oikeasti olisi halunnut jäädä vieläkään eläkkeelle, mutta saavutin 68 vuoden rajapyykin ja silloin minun oli jäätävä virasta pois. Eläkkeelle jääminen tuo hirveää haikeutta ystäviä ja seurakuntalaisia kohtaan, mutta toisaalta helpotusta, koska inhoan tietotekniikkaa ja byrokratiaa. Hallinnolliset työt näyttelevät tätä nykyä työssä merkittävää roolia.
Jatkossa hän viettää aikaa vaimonsa kanssa kolmessa paikassa. Heillä on kodit Laitilan lisäksi Siikaisissa ja Lappeenrannassa.
– Vapaaehtoistyötä aion tehdä kaikin mahdollisin tavoin. Ja nyt minulla on aikaa harrastaa ja keräillä asioita, päättää Kapiainen.
