Teitte kaikki oloni niin hyväksi, kuin se vain on sairaalle mahdollista.
Ihmeelliseltä sattumalta tämä tuntuu myös siksi, että 16.9. tulee kuluneeksi 130 vuotta siitä, kun isäni syntyi Uudessakaupungissa. Ei toki sairaalassa, vaan siihen aikaan 12-lapsisen perheen esikoisena. Turkuun hän muutti 1917 mentyään naimisiin äitini kanssa.
Minä puolestani synnyin heidän ainokaisekseen. Ensimmäisen kerran minut tuotiin Uuteenkaupunkiin junalla kesäkuussa 1937, ja kastettiin isäni lapsuudenkodissa Liljalaaksonkadulla. Monet kuvat ovat tästä todisteena.
Muutettuani perheeni kanssa Raisioon tyttäreni kävivät Uudessakaupungissa joskus keskenään junalla tätejäni ja setiäni tervehtimässä. Vielä 1980-luvulla siellä tuli käytyä. Tytötkin oppivat tietämään, minkälaista elämä siellä on ja oli ollut aikanaan.
Isälleni Uusikaupunki oli rakas, koska vielä kuolinvuoteellaankin 1978 hän oli maksanut Turun Uudenkaupungin Killan jäsenmaksun. Isäni ja äitini hauta on Turussa, jossa isäni teki elämäntyönsä.
Tuskin isäni olisi koskaan osannut kuvitella, että hänen ainoa lapsensa saa aikanaan hänen rakkaassa kotikaupungissaaan niin hyvää hoitoa – tai mistä sen voi tietää.
Kaisa Leino
86-vuotias