Oli vuosi 1923. Tarkkaa päivämäärää ei ole tiedossa, milloin Kuvala-elokuvateatteri valmistui.
– Mutta sinä vuonna teatterisali rakennettiin. Ensimmäinen elokuva esitettiin tammikuussa 1924, Kuvala-elokuvateatterin yrittäjä Tero Vall esittelee keltaista puutaloa Uudenkaupungin keskustassa. Itse talo on rakennettu tiettävästi 1800-luvun puolivälissä.
– Talousrakennus se on ollut alun perin. Onkohan tämä ollut hevostalli, Vall pohtii.
Kuvala-elokuvateatteri on Varsinais-Suomen vanhin yhtäjaksoisesti samassa rakennuksessa ja yhä toimiva elokuvateatteri. Korona-aikanakin teatteri toimi aina kun rajoitukset sen sallivat.
Teatteri aloitti nimellä Pallas , myöhemmin sen nimiä olivat Suomi ja Bio Revy . Kuvalaksi teatteri muuttui vuonna 1941.
Tero Vallista tuli elokuvateatterin omistaja sattumien kautta.
– Asuin Vehmaalla Kuva-Tähti-elokuvateatterin naapurissa. Olen ammatiltani muusikko ja aloimme etsiä puolisoni kanssa 90-luvulla asuntoa, jossa voisin pitää musiikkikoulua.
Kun Kuva-Tähden talo tuli myyntiin, Vall osti sen. Musiikkikoulu rakennettiin talon alakertaan.
– Vähän aikaa siinä sitten ihmettelin, että mitäs elokuvasalille tekisi. Tuumailin sitten, että voisihan leffateatterin toimintaa jatkaa.
Vall myöntää, että ei tiennyt elokuvateattereista aluksi mitään. Paimion legendaarinen leffateatterimies Jari Mäkilä kävi opettamassa hänelle projektorin käytön.
– Jatkoin ammattimuusikon töitä ja sunnuntaisin esitimme elokuvia, Vall kertoo hymyillen. Useimmat tuntevat hänet höyrylaiva Ukko-Pekan pelimannina.
Kun elokuva-ala alkoi käydä tutuksi, Tero Vall osti myös kaksi muuta leffateatteria, Kauttuan Kuvan Eurasta 1998 ja vuonna 2005 Kuvalan.
Kuva-Tähti suljettiin vuosi sitten, mutta Euran ja Uudenkaupungin teatterit pyörivät yhä. Kun Finnkino avasi vuosi sitten Luxe-elokuvateatterin kauppakeskus Myllyyn, Vallia hiukan hermostutti.
– Vuodet ovat erilaisia, siksi on vaikea vertailla, mutta ei meidän katsojamäärä ole mitenkään romahtanut. Yhä edelleen on elokuvia, jotka vetävät meidän 70-paikkaisen salin täyteen ja elokuvia, joissa käy vain muutama ihminen.
Elokuva-ala ei ole kuitenkaan täysin saanut takaisin niitä katsojamääriä, mitä teattereissa oli ennen koronaa.
Vall arvelee, että ilman digitalisaatiota pieniä elokuvateattereita ei enää olisi. Filmiaikaan pieni teatteri sai aina ensi-illat myöhässä ja pystyi esittämään viikon mittaan vain yhtä elokuvaa. Yleisö ei siihen enää tyytyisi.
Diginäytösten ansiosta ensi-illat tulevat joka paikkaan samaan aikaan ja yhdenkin salin elokuvateatterissa voi esittää vaikka kolmea eri elokuvaa samana päivänä.
– Olen silti miettinyt toista elokuvasalia Uuteenkaupunkiin. Eurassa meillä on kaksi salia ja se toimii hyvin. Yleisölle voi esittää enemmän erilaisia elokuvia.
Vanha talo on kuitenkin rakentamisen suhteen haastava. Vall ei ole vielä osannut päättää, miten uuden salin siihen toteuttaisi. Nyt elokuvateatteri on tiloiltaan jo niin klassikko, että ei teatteri voi mihinkään muuttaakaan.
Kuvala-teatteri on hurmaava yhdistelmä uutta ja vanhaa. Näytökset ja äänitekniikka ovat nykyaikaisia, mutta itse talo ja teatterin aula ovat samannäköisiä kuin sata vuotta sitten. Leffasalin perällä on yhä betonibunkkeri, josta filmejä pyöritettiin. Projektorit olivat paloherkkiä, ja siksi projektorin käyttötila vaati vahvat paloeritykset.
Tallessa on myös vanhoja projektoreja. Vanhin niistä on rakennettu Saksassa ennen vuotta 1949.
– Sen huomaa siitä, että projektorissa ei ole mainintaa, onko laite rakennettu Itä- vai Länsi-Saksassa.
Filmiaika oli aikamoista.
– Filmikelat lähetettiin bussilla tänne Uuteenkaupunkiin. Kerrankin elokuvan piti alkaa seitsemältä ja minä sain filmin vasta puoli kahdeksalta linja-autoasemalta.
Filmirullien kuskaaminen oli myös työlästä, sillä ne painoivat noin 30 kiloa.
Kun Vallilla oli monta elokuvateatteria, filmikeloja kuskattiin jopa näytöksen aikana. Kun ensimmäinen kela oli esitetty Uudessakaupungissa, yrittäjä lähti viemään sitä autollaan Vehmaalle, kun Uudenkaupungin näytös jatkui toisella kelalla.
Digiaika on toisenlaista. Nyt sattumuksia on vähän.
– Ukkonen voi katkaista sähköt ja kerran meni yksi sähkövaihe. Siinä sitten ihmeteltiin, kun kuva näkyi, mutta ääni ei kuulunut.
Tero Vall myöntää, ettei ole elokuvafriikki, mutta ala on opettanut ennakoimaan, mistä yleisö pitää.
– Se helpottaa myös, että teatterit näkevät toistensa elokuvakohtaiset katsojamäärät. Jos Turussa käy jotain leffaa katsomassa vain parikymmentä ihmistä, niin ei sitä kannata tänne tuoda.
Teatterit päättävät ohjelmistostaan viikoittain. Jos lipunmyynti ei nytkähdä liikkeelle, sitten ohjelmistoon vaihdetaan nopeasti toinen elokuva.
– Suosituimpia täällä ovat kotimaiset elokuvat ja lasten elokuvat, mutta esimerkiksi Oppenheimer ei vetänyt täällä suurta yleisöä, Vall kertoo.
Opiskelijakaupungeissa on erilaista katsojakuntaa kuin pienemmillä paikkakunnilla.
Elokuvateatterin yrittäjäkin joutuu toisinaan yllätetyksi. Sen teki Barbie -ilmiö.
– Koskaan aiemmin meillä ei ole ollut leffoissa teemapukeutumista, mutta nyt koettiin sekin, hän naurahtaa.
Tero Vall suunnittelee ohjelmistoa Kuvalan teatteriemäntä Päivi Helinin kanssa. Asta -vaimo ja 17-vuotias Maria -tytär auttavat myöskin yrityksen toiminnassa. Toisinaan naisilla on parempi tuntuma uusiin ilmiöihin.
– Mutta on se silti hankala ennustaa, mikä yleisöä milloinkin kiinnostaa. Elokuva esitetään kuitenkin aina, vaikka salissa olisi vain yksi katsoja.
Maakunnan muut pienet leffateatterit
Laitilan Kino on toiminut vuodesta 1936 funkistalossaan Laitilan keskustassa. Elokuvateatterin sisätilat remontoitiin viime vuonna. Salissa on nyt 80 paikkaa. Cinemahouse Oy alkoi pyörittää Kinoa 2010, kun Laitilan Nuorisoseura luopui toiminnasta. Samalla yhtiöllä on myös elokuvateatterit Kino Piispanristi ja Kino Diana Turussa.
Kino Piispanristi on perustettu helmikuussa 2017 perustettu. Kahden yrittäjän, Henry Erkkilän ja Antti Juntusen , pyörittämä nelisalinen 286-paikkainen elokuvateatteri Kaarinan Piispanristillä. Kahdella salilla toimintansa aloittanut leffateatteri laajentui kahdella lisäsalilla ja baarilla nykymuotoonsa vuonna 2021.
Paimion Bio Staralla ei ole takanaan pitkää historiaa, koska elokuvateatteri saneerattiin entisen S-Marketin ja Huonekaluliikkeen tiloihin vasta loppuvuonna 2014. Kahden vuoden toiminnan jälkeen Bio Staraan rakennettiin toinen elokuvasali, Bio Stara 2.
Bio Staran omistavan Tmi Bio-Kuvan yrittäjällä Jari Mäkilällä ja hänen suvullaan on pitkät perinteet elokuvien esittämisestä Paimiossa. Nykyisen yrittäjän isoisä Väinö Mäkilä meni vahtimestariksi Paimion vanhaan Kinoon vuonna 1948.
Bio-Salo avattiin syksyllä 1938. Salossa Helsingintien varrella sijaitsevia tiloja ja teatterin tekniikkaa on uudistettu moneen kertaan vuosikymmenten aikana, mutta 30-luvun tunnelmaa on edelleen jäljellä. Yrittäjänä toimii Jari Mäkilä.
Elokuvateatteri Lumo avattiin talvella 2014 Valurin liikekeskukseen Savipajankadulle Saloon. Kahdessa salissa on yhteensä 186 paikkaa. Yrittäjänä toimii Minna Matila.
Bio Jukola -nimellä elokuvateatteri on toiminut Somerolla vuodesta 1997, ja sen puikoissa on ollut Vesa Aaltonen. Aaltosen yritys Kinoset pyörittää elokuvia neljällä paikkakunnalla; Someron lisäksi Loimaalla, Sastamalassa ja Huittisissa.
Teatteri on kaupungin omistamassa kiinteistössä Jukolassa, joka 1980-luvulla rakennettiin nuorisotaloksi.
Someron elokuvateatterin juuret johtavat Someron Työväenyhdistykseen, joka rakensi vuonna 1960 työväentalon viereen elokuvateatterin, jossa jatkui yhdistyksen parikymmentä vuotta kestänyt elokuvatoiminta.
Loimaan Kinema aloitti vuonna 2000. Elokuvateatteritoiminnan omistaa Kinoset Oy. Huittisissa avattiin 2010 Kino 1-2 ja vuonna 2011 Kinoset Oy osti Bio Sastamalan liiketoiminnan. Kinemassa on yksi sali ja 117 paikkaa.
