1990-luvulla Koreassa oli hirmuinen nälänhätä. Monet naiset päättivät pelastaa perheensä hinnalla mihin hintaan hyvänsä. He alkoivat vaihtaa, myydä, ostaa, lahjoa, keplotella mitä vaan missä vaan. Näin maahan syntyi rinnakkainen, pimeä markkinatalous naisten eli ”donjujen” ansiosta. Laki kieltää yksityishenkilöiden välisen rahaliikenteen, mutta donjujen ja virkamiesten välistä vuorovaikutusta on mahdoton valvoa. ”Minä tarvitsin suojelua ja virkamies sai osuuden voitoistani”, etelään loikannut donju kertoo.
Donjujen verkosto ulottuu Kiinaan, Etelä-Koreaan ja Japaniin. Heidän lapsensa ovat haluttuja naimamarkkinoilla, sillä donju suojelee omiaan. Pojat välttävät armeijan, koska äiti on hoitanut lahjukset tai lääkärintodistukset.
Arki rakettimiehen maassa on kamalaa. Marsalkka Kim elää ihmeellisessä kuplassa katsoen Lännen viihdettä ja ympäröiden itsensä uskomattomalla ylellisyydellä. Hänen lähin piirinsä, kenraalit ja korkea-arvoiset virkamiehet, saavat nauttia samasta luksuksesta. Kim haluaa oman kuuraketin ja lisää ohjuksia, mutta tavallinen kansa elää yhä nälän rajamailla. Vähäinen ravinto on vaikuttanut jo pituuskasvuun, asevelvolliset ovat lyhyempiä kuin ennen.
Asevelvollisuus on 10 vuotta, sen ajan nuoret miehet ovat poissa muusta yhteiskunnallisesta toiminnasta. Armeijalla ei ole varaa kunnolliseen ruokaan ja vaatteisiin vaan omaiset joutuvat avustamaan. Juhlapäivänä kerran vuodessa, he saavat lihaa. Sen kymmenen vuotta he viettävät ilman tyttöseuraa armeijan selibaatissa.
Kim rakennuttaa pääkaupunkiin pilvenpiirtäjiä New Yorkin malliin. Jokainen voi saada komennuksen rakennuksille, ellei ole jonkun donjun suosiossa. Talot sortuvat usein, koska ne on rakennettu ilman ammattitaitoa.
Ydinasevaltakunnassa on pysyvä pula vedestä ja sähköstä. Vettä jaetaan, jos jaetaan, ja hanavesi on saastunutta. Hissit eivät toimi, joten pilvenpiirtäjissäkin joutuu kiipeämään rappusia. On syntynyt vedenkantajien ammattikunta, ronskit miehet kantavat vettä kerroksiin. Parvekkeilla kasvatetaan kanoja, kaneja, lampaita.
Etuoikeutetut hankkivat jääkaappeja ja pesukoneita olohuoneen koristukseksi. Sähkön puutteen takia niissä säilytetään astioita ja kirjoja. Hienot taulutelevisiot ovat usein vain tauluja.
Kimin yksinvaltaa ei näytä uhkaavan mikään, sillä liian moni hyötyy diktatuurista. Joskus on kuitenkin pakko tulla muutos. K-pop ja Etelä-Korean makea viihde leijuu esteistä huolimatta yli rajan, ja nuorissa voi herätä vapauden kaipuu.
Lopuksi pohjoiskorealainen resepti: Kaivetaan hiekkaan kuoppa, heitetään sinne sinisimpukoita tai äyriäisiä. Kaadetaan bensiiniä päälle ja flambeerataan.
Mutta kenellä on bensaa?
Pirkko Arstila
freelancer