Varsinaisesta juhlapuheesta vastasi pelastusylijohtaja Kimmo Kohvakka , joka totesi väestön ikääntymisen tuovan oman haasteensa muun muassa ensihoidollisten palveluiden tarpeen lisääntyessä, mikä aiheuttaa kasvua palokuntien ensivastetehtävissä.
– Kaupungistumis- ja keskittymiskehitys, alueellinen eriytyminen ja erilaistuminen sekä väestö- ja ikärakenteen demografinen muutos luovat palokuntatoimintaan suuria haasteita lähitulevaisuudessa. Vakituisen asutuksen, palvelujen ja työpaikkojen keskittyminen aiheuttaa myös toimintakykyisten sopimuspalokuntalaisten katoamisen paloasemien lähettyviltä, Kohvakka näki.
Oma haasteensa on siinä, kun kylät tyhjenevät nuorista ja työikäisistä kohti kaupunkien opiskelu- ja työpaikkoja, palokuntatoiminta kilpailee muiden vapaa-ajan harrastusten, sekä perhe- ja työelämän vaatimusten rinnalla. Palokuntaharrastuksen vaatimukset kasvavat toimintaympäristön muuttuessa yhä monimutkaisemmaksi.
– Hallitusohjelma yrittää taklata haasteet poliittisella ohjauksella ja painopisteiden valinnalla, ja sitä myötä erilaisten kehittämishankkeiden kautta. Ohjelmassa on kunnianhimoisia tavoitteita muun muassa laadukkaiden pelastustoimen palveluiden turvaamiseksi koko maassa, pelastusalan veto- ja pitovoimasta huolehtimiseksi, pelastustoimen ja ensihoidon yhteistyön ja synergian varmistamiseksi, sekä erityisesti sopimuspalokuntien aseman ja toimintakyvyn turvaamiseksi, jatkoi Kohvakka.
Sisäministeriö laatii parhaillaan toimeenpanosuunnitelmaa hallitusohjelmatavoitteiden toteuttamiseksi.
– Valitettavasti julkaistussa hallitusohjelmassa ei vielä ollut erinomaisten tavoitteiden tueksi kovin paljoa valmiiksi osoitettuja määrärahoja, mutta olemme käyneet tällä viikolla tiukkoja keskusteluja valtiovarainministeriön kanssa ensi vuoden budjetin valmisteluun liittyen, Kohvakka paljasti.
Valtioneuvoston hyväksymät valtakunnalliset strategiset tavoitteet pelastustoimen järjestämiselle ovat Kohvakan mukaan äärimmäisen tärkeä ohjenuora oikean suunnan valitsemiseksi.
– Yhdeksän tavoitteen muodostaman kokonaisuuden kautta pyritään pelastustoimesta rakentamaan valtakunnallisesti yhtenäinen järjestelmä, joka tarjoaa yhdenvertaiset, laadukkaat ja kustannustehokkaat palvelut. On huolehdittava, että tuotetaan samat palvelut samankaltaisilla alueilla niin kaupungeissa kuin harvaan asutuilla alueilla, Kohvakka korosti.
Kohvakka totesi, että pelastustoimen merkittävin voimavara on henkilöstö. Yksi strategisista tavoitteista onkin varmistaa, että henkilöstöresurssit riittävät ja henkilöstö on osaavaa ja hyvinvoivaa.
Puhutaan paljon pelastajapulasta, joka on seurausta suurten ikäluokkien eläköitymisestä sekä erilaisten varallaolo- ja valmiusjärjestelyjen muutoksista. Kohvakka laskee, että päätoimisia pelastajia tarvitaan vuoteen 2030 mennessä noin 2 300, mutta yhtä suuri pula pelastustoimessa on sivutoimisista pelastajista ja sopimuspalokuntalaisista.
– On arvioitu, että valtakunnallinen tarve sopimushenkilöstölle on samassa aikaikkunassa 800:sta jopa 1 500:een, minkä korjaaminen ei ole aivan helppoa. Pelastustoimen palvelut tulisi pystyä kuitenkin tuottamaan myös harvaan asutuilla alueilla, eikä näiden alueiden auttajapulaa saada korvattua edes rahalla. Ratkaisut edellyttävätkin viranomaisten ja muiden toimijoiden välistä yhteistyötä sekä uusien sammutus- ja pelastustekniikoiden hyödyntämistä.
Sopimuspalokunnan keskeisin yhteistyökumppani on pelastuslaitos, mutta myös sen isäntäorganisaationa toimiva hyvinvointialue, joiden toiminta saatiin viimein käynnistettyä.
– Pelastustoimi on tässä paletissa alueellisina toimijoina valmiimpi kuin muut toimialat, mutta pelastustoimenkin osalta jouduttiin ratkaisemaan monia henkilöstö- ja taloushallinnon asioita.
Siirtyminen kuntakohtaisesta järjestelmästä alueelliseen pelastustoimeen oli aikanaan suuri muutos ja vaati paljon käytännön sekä hallinnon järjestelyitä. Se vaati kaikilta sopeutumista uuteen järjestelmään.
Nyt kahden vuosikymmenen jälkeen on selkeästi nähtävissä uudistuksen tuomat hyödyt pelastustoimelle. Järjestelmän kokonaistehokkuus on parantunut, ja valtakunnallisesti on päästy yhtenäisempiin toimintatapoihin ja ratkaisumalleihin.
Samaan aikaan muodostetaan kiivaalla tahdilla hyvinvointialueelle pelastustoimen palvelutasopäätöstä.
– Sisäministeriön antamassa asetuksessa velvoitetaan, että päätökset on valmisteltu ja ovat kulkeneet kaikkien hyvinvointialueen päätöksentekoelinten läpi joulukuun alkuun mennessä.
Sopimuspalokunnilla on merkittävä rooli pelastustoiminnan palveluiden tuottamisessa hyvinvointialueilla, jonka vuoksi myös pelastuslain eduskunnan hyväksymissä päivitetyissä pykälissä käy selkeästi ilmi hyvinvointialueen tehtävä tuottamistavan valinnassa ja palveluiden hankkimisessa, sekä sopimuspalokunnan yhdenvertainen asema pelastustoimen palveluiden tuottajana pelastuslaitoksen rinnalla.
Palokuntasopimukset tullaan jatkossa solmimaan sopimuspalokunnan ja hyvinvointialueen välillä, ei sopimuspalokunnan ja pelastuslaitoksen välillä, Kohvakka tarkensi.
– Tuoreessa asetuksessa mainitaan, että palvelutasopäätöksen perustana on juuri julkaistun kansallisen riskiarvion pohjalta laadittu alueellinen tai paikallinen riskianalyysi, johon sisältyvien uhkien arvioinnin tulee kattaa päivittäiset onnettomuudet, häiriötilanteet ja poikkeusolot.
Kohvakka totesi, että sopimuspalokuntalaiset ovat merkittävä turvallisuuden kasvattaja omalla asuinalueellaan.
– He osaavat tunnistaa riskejä ja toimia turvallisemman ympäristön eteen maallikoita paremmin. Lisäksi he voivat osallistua työ- tai muiden harrastusyhteisöjen turvallisuuden edistämiseen ja tuoda aktiivisesti turvallisuuspuutteita esille. Muut kyläläiset tuntevat usein palokuntalaisia ja voivat kysyä heiltä turvallisuuteen liittyviä neuvoja.
Ari Anteroinen
