Sateinen kesä on ollut suotuisa, ainakin metsien kasvun näkökulmasta. Metsänhoitoyhdistys Lounametsän metsäasiantuntija Markku Haapaniemi toteaa, että alkukesän kuiva ja kuuma sää näytti huolestuttavalta metsien kannalta, mutta tilanne parani.
– Kun sateet alkoivat juhannusten jälkeen, niin metsään istutetut taimet ottivat sateen hyvin vastaan. Puusto on ollut läpi kesän hyvän väristä, joten vaikka sateet tulivat maataloudelle liian myöhään, niin metsän kannalta ne tulivat oikeaan aikaan, Pyhärannan ja Uudenkaupungin alueella toimiva Haapaniemi sanoo.
Myös puukaupan kannalta kulunut vuosi on ollut hyvä. Haapaniemi luonnehtii hintoja hyväksi ja kysyntää kiitettäväksi. Ostajia on riittänyt tukki-, energia- ja kuitupuulle.
– Tällä hetkellä tukkipuun kysynnässä on nähtävissä lievää hiipumista, mutta se on suoraan yhteydessä rakentamisalan hiipumiseen, joten sahat ovat nyt varovaisempia ostomäärien suhteen. Energiapuun osalta kysyntä on edelleen hyvää, hän lisää.
Haapaniemen mukaan hakkuita on tehty lähialueella aiempia vuosia enemmän.
– Ja hakkuut ovat kohdistuneet hyvin näkyviin paikkoihin maanteiden varsilla. Puun hinta on nyt niin korkealla tasolla, että ne aiemmin ehkä ulkonäkösyistäkin säästellyt metsät on nyt hakattu, Haapaniemi pohtii.
Vaihteleva sää on vaikeuttanut metsäalan ammattilaisten työskentelyä. Tällä hetkellä alalla ei kärsitä työvoimapulasta, vaan uutta nuorta polvea tulee eläköityvien tilalle.
– Puiden korjaamistöissä kuivuus ja sateet ovat tuoneet haasteita, mutta onneksi on ollut paljon sellaisia alueita, joissa kosteus ei haittaa.
Osasta hakkuista luovuttiin kokonaan kuivan kauden aikana, osa keskeytettiin toistaiseksi ja osassa korjausvälineitä muokattiin niin, että telat ja ketjut otettiin pois.
– Reagoimme kuumuuteen ja toimimme varovasti, mutta metsäpalovaroitusten poistuttua työ helpottui. Lähinnä säästä on ollut enemmän ylimääräistä vaivannäköä kuin rahallista haittaa, Haapaniemi summaa.
Metsäasiantuntija Haapaniemi on tyytyväinen siitä, että hänen alueensa metsänomistajat hoitavat metsiään tasaisen hyvin.
– Täällä ei pidetä hoitotoimenpiteissä pitkiä taukoja, vaan metsät ovat elinvoimaisia ja kauniita.
Hän korostaa, että markkinoiden hintojen mukaan tempoileva hakkuu ei ole hyvä asia, vaan lähialueilla tehdään pitkäjänteistä työtä, joka jatkuu useassa paikassa jo monennessa sukupolvessa.
– Olen tehnyt tätä työtä yli kolme vuosikymmentä ja olen ilahtunut siitä, kuinka monessa paikassa jo toinen polvi on ottanut metsän mielellään hoitaakseen. Ja osassa tiloja jo kolmas sukupolvi on asiakkaanani, Haapaniemi lisää.
Okakaarnakuoriainen valtaa alaa
Metsätuhoja on Metsänhoitoyhdistys Lounametsän metsäasiantuntija Markku Haapaniemen alueelle Uuteenkaupunkiin ja Pyhärantaan tullut tasaisesti, mutta määrissä ei ole suuria muutoksia aiempiin vuosiin verrattuna.
Alueella on tosin aiempaa vähemmän mäntypistiäistuhoja.
– Toisaalta esimerkiksi okakaarnakuoriaisen tuhoja on rannikolla ja saaristossa, mutta niitä on alkanut levitä myös sisämaata kohden. Aiemmin niitä oli Pyhämaassa ja Uudenkaupungin rannikolla, mutta sisämaassa näkyy jo selkeitä laikkuja.
Okakaarnakuoriainen hakeutuu mieluiten voimakkaisiin ja hyväkuntoisiin mäntyihin, jotka sijaitsevat auringon paahtamassa paikassa.
– Esimerkiksi kuivassa pellonreunassa, mäessä tai saarekkeessa. Jos aurinko paistaa hyvin männyn latvuksiin ja oksiin, viihtyy okakaarnakuoriainen niissä syömässä. Hyönteinen saattaa viedä kesämökkitonteilta ne parhaat männyt.
Aiemmin metsänomistajia on ohjeistettu, että okakaarnakuoriaisten tuhoamat puut pitäisi poistaa metsästä, koska kuoriainen talvehtii niihin kaivertamissaan käytävissä.
– Nyt ohjeistusta on muutettu, koska emme enää saa hyönteistä kiinni sillä, että puut kaadetaan ja oksat poltetaan. Parin vuoden takainen ohje on nyt vanhentunut, eikä se valitettavasti toimi enää.
Haapaniemi huomauttaa, että kuoriainen on jo kesäkuussa valinnut puut, joihin se jää elelemään. Elokuussa se ottaa osan puista hengiltä ja liikkuu sen jälkeen eteenpäin.
– Siinä vaiheessa, kun huomataan, että mänty on muuttunut ruskeaksi, on iso osa kuoriaisista jo siirtynyt eteenpäin. Tosin samassa puussa on niin monen ikäluokan kuoriaisia, että kasvuvauhti on eri, Haapaniemi lisää.
Metsätuholaisista esimerkiksi kirjanpainajatoukkaan törmää nykyisin todennäköisemmin Kasitien sisämaan puolella, mutta kyseisen hyönteisen käyttäytymistä on Haapaniemen mukaan helpompi ennakoida.
– Jos kuusipuu alkaa olla huonokasvuinen ja alkaa kitua, niin siihen kirjanpainaja iskeytyy mielellään. Kyseinen hyönteinen hakee vastustuskyvyn menettäneitä puita, hän sanoo.
