Sienikunnan luokittelu on vielä jossain määrin kesken. Sienet ovat kiehtovia eliöitä, joita ei ole kaikista helpoin tutkia. Toistaiseksi sienilajeja on kuvattu tieteellisesti noin 100 000, mutta lajien lopullinen määrä voi olla moninkertainen.
Sienet kasvavat käytännössä kaikkialla maapallolla. Ne ovat keskeisessä asemassa ravinteiden kierrossa, sillä sienet lahottavat kuollutta kasvi- ja eläinperäistä materiaalia ravinnokseen. Samalla ne muuttavat ravinteet sellaiseen muotoon, että myös muut lajit pystyvät käyttämään niitä hyödykseen.
Moni rihmastollinen sienilaji elää yhdessä putkilokasvien juuriston kanssa. Kasvin ja sienen muodostama yhteinen sienijuuri on monessa tapauksessa kasville elintärkeä, eikä se selviäisi ilman sientä. Sama pätee myös toiseen suuntaan. Sieni tarvitsee kasvia kukoistaakseen, ja usein kumppaniksi kelpaavia lajeja on vain yksi tai muutama.
Sienirihmastoja kasvattavien lajien lisäksi osa sienistä on yksisoluisia hiivoja. Niitä yhdistää yksisoluisuus, eivätkä eri hiivat välttämättä ole kovinkaan läheistä sukua toisilleen. Ihmiset ovat oppineet hyödyntämään joitain hiivoja, kuten leivinhiivaa, hyödykseen. Toiset hiivat taas voivat aiheuttaa erilaisia tulehduksia ja sairauksia niin ihmisille kuin muillekin eliöille.
Useat rihmastolliset sienilajit kasvattavat lisääntymistarkoituksessa maan pinnalle itiöemän. Arkikielessä sienistä puhuttaessa tarkoitetaan useimmiten itiöemää, joka on muuten vaikeasti havaittavan sienirihmaston näkyvin osa. Kaikki sienestäjien koreihinsa keräämät herkulliset sienet ovat näitä itiöemiä.
Sieniä poimiessa tulee olla tarkkana, aivan kuten marjojen ja villiyrttienkin kanssa. Retkellä tulee ruokasienten lisäksi vastaan monia myrkyllisiä näköislajeja. Nuoret itiöemät voivat olla eri näköisiä kuin jo kypsään ikään ehtineet yksilöt. Sieniä ravinnoksi kerätessä on hyvä opetella useampia tuntomerkkejä kustakin ruokasienilajista.
Osa ihmisistä ei pysty nauttimaan ruokasieniäkään. Heidän elimistöstään puuttuu sienisokeria eli trehaloosia pilkkova entsyymi. Trehaloosin määrä vaihtelee lajeittain, joten on mahdollista, että mahanpuruja aiheuttavat vain jotkin ruokasienilajit.
Sienet ovat monimutkaisesti verkostoituneet omissa elinympäristöissään tavoilla, joita emme vielä täysin tunne. Niinpä esimerkiksi viime aikoina Suomestakin tavattu uusi männyn kumppanina kasvava tattilaji saattaa aiheuttaa muutoksia elinympäristössään, mikäli se pääsee leviämään. Todennäköisimpiä häviäjiä voivat olla muut kotoperäiset, niin ikään männyn kanssa symbioosissa elävät tattilajit.
Teksti: Lily Laine, kuva: Maija Karala