Parkit Arpa ja Seura sekä Priki Fritioff suuntasivat vuonna 1859 keulansa kohti Lontoota. Ne olivat ensimmäisiä vakkasuomalaisten talonpoikaispurjehtijoiden laivoja, jotka lähtivät Itämeren ulkopuolelle. Kaikki kolme olivat kustavilaisten aluksia pääisäntinä David Eriksson, Emanuel Lindqvist ja Gustaf Adolf Eriksson . Muut vakkasuomalaiset seurasivat perässä 1860-luvulla.
Tämän kertoi Kustavissa järjestetyssä merellisessä illassa Juha Sahi , joka tekee parhaillaan perusteellista tutkimusta talonpoikaislaivaston varustajista ja rakentajista Vakka-Suomessa
Tutkimuksen tavoitteena on tietokirja Vakka-Suomen rannikkopitäjien laivanvarustajista ja rakennusmestareista sekä heidän välisistään yhteistyöverkostoista.
– Tutkimus kattaa noin puolen vuosisadan ajanjakson vuodesta 1845 vuoteen 1895. Pääosassa tutkimuksessa ja tietokirjassa tulevat olemaan sekä laivat että ihmiset, Juha Sahi korosti.
Tutkimusprojekti käynnistyi viime vuonna ja tutkittavaa riittää vielä ainakin pariksi vuodeksi.
Kustavin merellisessä illassa Juha Sahi kertoi tähänastisista tutkimustuloksistaan.
Talonpoikien purjehdusoikeudet laajenivat 1830-luvulla Itämeren piirissä.
– Vakka-Suomesta purjehtikin useita laivoja Lyypekkiin ja Rostockiin jo 1830-luvulla, hän kertoi.
Rahdinkuljetusoikeus talonpojille myönnettiin vasta vuonna 1854 ja Krimin sodan jälkeen heille myönnettiin väliaikainen oikeus Pohjanmeren satamiin suuntautuviin rahtipurjehduksiin. Tämä väliaikainen oikeus muuttui pysyväksi vuonna 1868.
Vuonna 1859 kolme kustavilaista laivaa lähti siis Tukholman tai Saksan kautta Lontooseen ja Newcastleen. Mukana oli myös velkualainen kuunari Ystävä.
Laivojen koko kasvoi ajan myötä. Juha Sahin keräämien tietojen mukaan vakkasuomalaisilla talonpojilla oli vuonna 1818 yhteensä 32 alusta, joista suurin osa oli kaljaaseja ja jahteja.
Vuonna 1859 talonpoikaisaluksia oli Vakka-Suomessa jo 58. Laivastossa oli nyt kaljaasien ja jahtien lisäksi neljä kuunaria, kaksi prikiä ja kaksi parkkia eli laivojen koko oli kasvanut.
– Purjehdusmatkojen pidentyessä ja lastien kasvaessa tapahtui laivojen rakennustavassa selvä siirtymä 1860-luvun alussa. Tasasaumaan rakennetut laivat ohittivat silloin limisaumaiset alukset. Pohjanmerellä tarvittiin vahvempia laivoja Itämeren purjehdukseen verrattuna, Juha Sahi korosti.
Suurten laivojen lukumäärä kasvoi 1800-luvun jälkimmäisellä puoliskolla Vakka-Suomessa selvästi. Vuoden 1870 lopussa alueella oli 56 talonpoikaisalusta, joista parkkeja oli 6, kuunareita 11 ja prikejä kolme. Vuoden 1893 lopussa luvut olivat tällaiset: parkkeja 12, kuunareita 10 ja prikejä kaksi. Yhteensä laivoja oli Vakka-Suomessa silloin 86.
– Molempina vuosina enemmistönä olivat siis kuitenkin edelleen kaljaasit, jahdit ja muut pienemmät alukset. Niiden kotialueena korostuu vuosisadan lopussa erityisesti Kustavi, Juha Sahi sanoi.
Merkittävää hänen mielestään on se, että talonpoikaisretarien vuoden 1893 lopussa omistamista parkeista ja kuunarilaivoista miltei 70 prosenttia oli todistettavasti rakennettu Vakka-Suomessa. Yhteistyöverkostot varustajien ja laivanrakennusmestarien välillä olivat siis syntyneet ja vahvistuneet.
Matti Jussila
