Pieni ongelma saattaa olla se, että Talousneuvola on avoinna vain kerran kuukaudessa muutaman tunnin kerrallaan. Se on varmaan taloudellista, mutta kun kyse on kaupungin kokoisesta yksiköstä, niin neuvonta-aika ei todennäköisesti riitä. Siksi olenkin kaivanut kaupunginhallituksen päätöksenteon pohjaksi muutamia hyväksi todettuja talousneuvoja, joita saa vapaasti käyttää tai joita kannattaa välttää.
Säästetty markka on ansaitun veroinen, on vinkki, jonka sisällöstä selviää, että se on ollut tunnettu jo muinaisina aikoina. Tavallisen kunniallisen kansalaisen kohdalla säästetty markka on toki selvästi parempikin kuin ansaittu, sillä ansaitusta markasta pitää maksaa veroa, kun taas säästetty markka jää puhtaana virumaan lompakon pohjalle, ainakin hetkeksi.
Kaupungin tai ns. hämärämiesten ollessa kyseessä ei tämä veroetu kuitenkaan toimi, sillä kaupunki ei joudu tuloistaan maksamaan veroa ja hämärämiehet taas eivät omista tuloistaan verottajalla vapaaehtoisesti edes kerro. Säästetty markka on kummallekin kuitenkin käypää valuuttaa, vaikka ei varsinainen käypä valuutta enää olekaan. Mutta ajatuksen tasolla idea lienee selvä. Huomautettakoon lisäksi, että edellä tekemäni kaupungin ja hämärämiesten rinnastaminen ei ole sovellettavissa yleisesti, vaan ainoastaan (toivottavasti) tässä merkityksessä.
Isoisäni opetti minulle aikanaan yhden talouden perusasian, kun viikon heinäpellolla raataneena kinusin kauppareissulla markan viikkorahasta kymmenpennistä etukäteen karkkiostoksiin. En sitä kymmenpennistä saanut ja vähän se silloin kirpaisi, mutta jäi opetuksena mieleen: ensin tulo, sitten meno. Talouttani se kuitenkin esti joutumasta epätasapainoon, kun siihen aikaan ei pikavippifirmoja tai muitakaan kuusivuotiaalle lainaa tyrkyttäviä tahoja ollut.
Ikävä kyllä tämä opetus ei oikein kuntataloudessa taida toimia, sillä kun joutuu toisten rahojen puutteen vuoksi jättämään jotain hankkimatta, niin se ei niin kirpaise eikä siis opeta yhtä hyvin.
Sitten vähän arveluttavampia kansanviisauksia: Nyt kannattaa ostaa, kun vielä on rahaa jäljellä -hokema on paljon käytetty yrityksissä, jotka ovat vähän myöhemmin kaatuneet konkurssiin. Pitää myös huomata, että on rahaa ja on varaa -ilmaukset eivät ole synonyymejä, rahaa voi olla mutta ei varaa.
Sulo Vilenin ostoperuste ”No kun sain halvalla” ei sekään oikein hyvin istu talouden sopeuttamisohjelman ohjeeksi, ainakin kun muistaa viisauden ”Köyhällä ei ole varaa ostaa halpaa.”
Esimerkiksi rahaa sai vielä muutama vuosi sitten halvalla, kuntakin otti lainaa miinuskorolla eli tienasi lainan ottamisella. Esimerkiksi miljardin lainalla olisi tienannut vaivaisella 0,05 prosentin miinuskorollakin 50 miljoonaa vuodessa, mutta nyt viisauden ydin on paljastunut, kun positiiviseksi kääntynyt korko vie loputkin rahat.
Rahalla saa ja UKI-400:lla pääsee -ajatus pätee, ainakin jos mersulla on ajettu varovaisesti ja huollettu säännöllisesti. Auton pitäminen ei kuitenkaan ole järkevää, vaan kannattaa ensi tilassa siirtyä käyttämään junaa ja lyhemmillä reissuilla lähiliikennettä.
Eli näillä ohjeilla eteenpäin, niin hyvä tulee!
Jussi Arola
vapaa toimittaja